– Pitkäaikaisasunnottomuuden syynä eivät ole niinkään yksilöiden tekemät väärät valinnat vaan edullisten vuokra-asuntojen puute sekä toisaalta elämän kriisit, vaihtoehtojen, resurssien ja sosiaalisen tuen puute, toteaa pitkäaikaisasunnottomuuden tutkija Riitta Granfelt Tampereen yliopistosta.
– Pitkäaikaisasunnottomuuden poistaminen edellyttää sekä asuntopoliittisia toimia että asumisen tukipalveluiden kehittämistä niin, että ne vastaavat myös erittäin vaikeassa tilanteessa elävien asunnottomien tarpeisiin ja toiveisiin, jatkaa tutkija Suvi Raitakari.
Pitkäaikaisasunnottomuuden monitahoisuutta ja asumispalveluita tutkitaan Tampereen yliopistossa Suomen Akatemian tutkimushankkeessa Pitkäaikaisasunnottomuus ja asunto ensin -periaatteen soveltaminen Suomessa (http://www.uta.fi/yky/sty/yhteystiedot/juhila/first.html).
Tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena on asunto ensin -periaatteen soveltaminen vapautuville vangeille ja mielenterveys- ja päihdeasiakkaille suunnatuissa paikallisissa asumis- ja kuntoutuspalveluissa. Erityistä huomiota kiinnitetään asunnottomien asumisuriin ja kokemuksiin asumis- ja kuntoutuspalveluista. Nelivuotinen tutkimus päättyy vuonna 2015.
Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn laskelmien mukaan vuonna 2012 yksinäisiä asunnottomia oli 7572, joista pitkäaikaisasunnottomia oli 2730 henkilöä.
Kahden valtakunnallisen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelman puitteissa (2008 – 2011; 2012 – 2015) asunnottomuuden poistamisen eteen on kuitenkin tehty töitä ja merkittäviä taloudellisia satsauksia. Hallituksen tavoitteena on poistaa pitkäaikaisasunnottomuus vuoteen 2015 mennessä.
Suomen pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa on siirrytty asumispalveluportaikko-mallista asunto ensin -malliin (AE-malli). Malli korostaa ihmisen oikeutta pysyvään, omaan kotiin esimerkiksi mielenterveys- ja päihdeongelmista huolimatta.
Usein kotona asuminen edellyttää riittäviä tukipalveluja, kuten psykiatrista hoitoa, kotikäyntityötä ja päivätoimintaa sekä taloudellisten resurssien turvaamista. AE-mallissa asuminen sekä hoito ja kuntoutuminen kuitenkin erotetaan toisistaan. Asunto ymmärretään tinkimättömänä perusoikeutena, jota ei tarvitse ikään kuin ansaita raittiudella, tervehtymisellä tai elämäntapaa muuttamalla.
– Vaikka useimmilla pitkäaikaisasunnottomilla on kokemusta monista asunnoista, asuin- ja hoitopaikoista ja hätämajoituksesta, kaikilla ei ole koskaan ollut kotia. Vasta kun asunnosta tulee koti asunnottomuus on pysyvästi ratkaistu, pohtivat Riitta Granfelt ja Suvi Raitakari.
Lisätietoja:
Tutkija Riitta Granfelt, riitta.granfelt@uta.fi, 050 318 6214
Tutkija Suvi Raitakari, suvi.raitakari@uta.fi, 040 190 1353
Asunnottomien yötä vietetään 17.10.
TAMPEREEN YLIOPISTON TIEDOTE 14.10.2013
