Asunnottomien yön kansalaisliike haluaa tämänvuotisella teemallaan “Ulkopuolella – Syrjäytynyt vs. syrjäytetty” nostaa esiin yhteiskunnan rakenteissa olevia syitä ja seurauksia asunnottomuudelle ja syrjäytymiselle ja vaativat toimia niiden torjumiselle.
Yhteiskunnassa ihminen mielletään syrjäytyneeksi, kun hän on jäänyt yhteisön toiminnoista ulkopuolelle ja kokee elämässään osattomuutta. Huono-osaisuus voi ilmetä elämän eri alueilla voimavarojen vähyytenä ja sosiaalisina ongelmina. Syrjäytymisen taustalta löytyy turvattomuutta, päämäärättömyyttä ja arjen tekemättömyyttä. Puhutaan syrjäytymisen ylisukupolvisuudesta. Tutkimuksissa on todennettu, että lapsuuden olosuhteet ja haavoittuvat perhetaustat ovat riskitekijöitä syrjäytymiselle.
Mikä on syrjäytymistä kokevan ihmisen oma vastuu syrjäytymiseensä?
Syrjäytymisen riskit kyllä tunnetaan, mutta syrjäytymiskehitykseen ei puututa riittävän ajoissa eikä moniammatillisesti.
Ihminen itse ei päätä jäädä osattomaksi eikä valitse huono-osaisuutta kohdalleen. Hänet on ennemminkin syrjäytetty yhteiskunnan toiminnallisuudesta ja jätetty palveluiden ulkopuolelle itsestään riippumattomista syistä. Apua on vaikea itse lähteä hakemaan, koska palvelut ovat pirstaleisia ja vaikeasti tavoitettavissa. Kunnissa tapahtuvien kilpailutusten vuoksi haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten kanssa työskentelevät tahot ja henkilöt saattavat vaihtua useinkin ja palveluiden laatu vaihtelee. Tieto ei kulje eri instanssien välillä ja ihminen voi jäädä pyörimään järjestelmän rattaisiin.
Asunnottomuuden kokeminen on yksi äärimmäisimmistä syrjäytymisen muodoista. Asunnottomuuden syyn ohella syrjäytyminen voi olla sen seurausta. Asunnottomana ihminen jää tavanomaiseen elämään ja arkeen liittyvistä perusasioista ulkopuolelle. Hän joutuu keskittymään päivästä toiseen pärjäämiseen. Kun ihminen on pidempään asunnottomana, hän jää asuntomarkkinoiden ulkopuolelle.
Tiedetään, että asumisen korkea hinta, pienituloisuus, työttömyys sekä mielenterveys- ja päihdesairaudet lisäävät asunnottomuuden riskiä, ja että ihminen voi päätyä asunnottomaksi erilaisten kriisien seurauksena.
Syrjäytyminen ja asunnottomuus ovat vahvasti sukupuolittuneita. Tilastojen mukaan yli 75 prosenttia asunnottomista on miehiä, ja miehet ovat suuremmassa syrjäytymisvaarassa kuin naiset. Tyypillistä asunnotonta ei kuitenkaan ole. Yhä useampi nuori, maahan muuttanut tai nainen on vailla vakinaista asuntoa.
Moni asunnoton kokee olevansa marginaalissa, ja asunnottomuutta kokevien keskuudessa on myös tuplamarginaalissa eläviä, kuten naiset ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset.
Asunnottomuutta ei ratkaista vain rakentamalla lisää asuntoja eikä syrjäytymistä pysäytetä pelkästään terapiapaikkoja lisäämällä. Apua toki pitää tarjota akuutteihin tarpeisiin, mutta ennaltaehkäisyyn, selviytymismahdollisuuksien lisäämiseen, arjen tukemiseen sekä tuen oikea-aikaisuuteen pitää panostaa.
Pitkään jatkunut asunnottomuus ja syrjäytyneisyys vaativat toimia, jotka parhaiten onnistuvat yhteistyössä kuntien sosiaali- ja terveystoimien, neuvoloiden, koulujen ja oppilaitosten, järjestöjen sekä viranomaisten kanssa.
Vastuu asunnottomuuden poistamisesta, syrjäytymisen pysäyttämisestä ja huono-osaisuuden ehkäisystä on koko yhteiskunnalla. Kaikkien väestöryhmien hyvinvointi ja osallisuus ovat sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmasta ratkaisevia asioita. Tarvitaan päätöksiä ja tekoja, jotka vähentävät eriarvoisuutta ja kitkevät yhteiskunnan rakenteissa olevaa epäoikeudenmukaisuutta.
Asunnottomien yötä vietetään valtakunnallisesti sunnuntaina 17. lokakuuta, joka on YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä.
Helsingin striimattua päätapahtumaa voi seurata klo 16-20 oheisen linkin kautta: ProspectumLIVE
