1. PERUSTIEDOT

a) Nimimerkki: Asunnoton asunnottoman sisällä
b) Haluttaessa etu- ja sukunimi:
c) Syntymävuosi/ikä: 1968 / 39
d) Syntymäpaikka: Vehkalahti
e) Koulutus: Peruskoulu
f) Ammatti: -
g) Perhesuhteet: Yksinhuoltaja, ei muuta sukua

2. ASUNNOTTOMUUS

• Oletko tällä hetkellä asunnoton?
  En
• Kuinka monta kertaa olet joutunut asunnottomaksi ja millaisina jaksoina (v/kk)?
  Kolme kertaa, väliaikaisesta asunnosta toiseen...
• Miksi ja miten jouduit ensimmäisen kerran asunnottomaksi? Entä muut kerrat?
  Tapahtui eräs ikävä asia nuoruudessani, joka vei vankilaan. En koskaan ole uusinut rikostani eikä vankilaan vienyt rikoskaan tapahtunut tarkoituksella
• Kuinka olet saanut ja millaisen asunnon asunnottomuusjaksojesi välillä?
  Vapauduttuani olin parin kuukauden ajan ilman mitään paikkaa, sain olla eräiden tuttujeni luona matkustajakodissa salaa, kunnes sosiaalityöntekijä vihdoin ja viimein suostui paikan samaan, rauhattomaan matkustajakotiin kustantamaan. Toimeentulotukea ei minulle tietenkään annettu. Eräänä päivänä totesin olevani raskaana. Se oli suuri yllätys sillä minulle oli taannoin "ennustettu" etten lapsia tulisi koskaan saamaan. Kyseessä oli terv.ksks lääkärin ennuste ja hyvin se paikkansa pitikin, 13v.
  Ei tullut mieleenikään teettää aborttia, lapsi oli suoranainen ihme eikä hyvinvoivalla isälläänkään ollut tuossa vaiheessa mitään lasta vastaan.
  Pian kuitenkin ymmärsin etten ollut isälleen patjaa kummempi, sillä matkustajakodissa minun piti olla, ei puhettakaan että olisi tarjonnut paikkaa minulle, muka-rakkaalleen pyöristyvän vatsani kanssa.
  Sosiaalityöntekijä panttasi edelleen tt-tukeaan. Myin vähäiset koruni jotta saisin ruokaa.
  Lääninhallitukseen kirjoittaessani alkoi sitten vasta ko. tukea myöntämään vaikka raskaudestani oli kyllä tietoinen.
  
  Minulla oli todella kamala olla yksin syntymättömän pienokaiseni kanssa likaisia huumeneuloja siellä täällä vilisevässä matkustajakodissa.
  Äitiysneuvolasta otettiin yhteyttä ko. sos.työntekijään monta kertaa että alkaisi tukea asunnon löytymisen kanssa, sillä häntäkin välillä itketti tilanteeni. Sossu ei ottanut yhteyttä eli jätti vastaamatta soittopyyntöihinsä.
  Sosiaalityöntekijän mielestä oli ilmeisesti erittäin hauskaa katsella tilannettani, jota muut kauhistelivat itseni lisäksi.
  Matkustajakodissa oli kuukauden hinta muistini mukaan n. 8 900 mk. Olisiko vuokra-asunnon löytyminen tullut halvemmaksi? Ollessani viimeisilläni soitin vähillä rahoillani turvakoteihin, mutta eiväthän ne minulle tarkoitettuja paikkoja olleet.
  Sitten soittelin ensikoteihin ja toisesta vastattiin.
  Kerroin tilanteeni ja pyysin soittamaan takaisin.
  
  Sen jälkeen he ottivat puolestaan yhteyttä samaiseen sosiaalityöntekijään ja kuinka ollakaan, paikka järjestyi ensikodissa.
  Ehdin asua ko. kodissa reilut kaksi viikkoa kun lapsi syntyi. Kallista lystiähän se Espoolle oli, mutta pääasia että saavat rahaa kulumaan ja asiakkaalla paha olla.
  Tosin ensikodissakin vein sitten paikkaa oikeasti sellaista tarvitsevalta joten taas laitettiin väliaikaiseen asuntoon, jossa asuimme n. 2kk. kunnes asunto löytyi.
  Se oli valmiiksi karmeassa kunnossa, reikiä seinissä ym. sekä jättötavaroita täynnä eikä korjauksia koskaan tehty.
  
  Samassa paikassa asumme edelleen, olemme asuneet jo 8v.
• Miten turvaat nykyisen/tulevan asuntosi pysymisen käytössäsi?
  Olen hoitanut vuokrani ajallaan ja elänyt lapsen kanssa kuten normaalit perheet tekevät. Sosiaalitoimeen päin emme vilkaisekaan, olen nyttemmin työkyvyttömyyseläkkeellä ja pärjäämme sen kanssa paremmin kuin koskaan sosiaalityöntekijän antamalla "tuella"; eli ei tukea lainkaan.
  
  Ympäristö on muuttunut kuitenkin sellaiseksi, että olemme hakemassa uutta asuntoa.
• Mikä asunnottomuudessa on pahinta?
  Tyhjyys.
  Ei ole omaa paikkaa, tukikohtaa.
  Epävarmuus seuraavasta päivästä. Ahdisti, pelotti.
• Mitä etuja tai hyviä puolia asunnottomuudessa on?
  Ei mitään.
• Minkälaisia selviytymiskeinoja Sinulla on asunnottomana?
  Minun oli vain selviydyttävä lapseni vuoksi
• Muuta:
  Toivon, että sosiaalityöntekijät lopettaisivat sen ihmisten lokeroinnin kun eivät heistä muutoinkaan tunnu mitään tietävän, mikä johtuu taas siitä, etteivät haluakaan tietää.
  Mikä teki esim. minusta ihmisenä täysin arvottoman kohdussani kasvavan lapsen kanssa niin, ettei asuntoa voitu suhteillaan tukea vaan mielummin syydettiin koko raskauteni ajan (sekä sen jälkeen) satoja tuhansia asunnottomilla rahastaville? Jos
  
  Kaksi kuukautta takaperin tuli 8v. täyteen kun olemme siis tässä asunnossa asuneet ja itse vuokrani maksanut.
  Muistan koko ikäni sen, millaista oli kun piti toisten nurkissa roikkua tuntemattomassa kaupungissa. Muutin nimittäin vapauduttuani Espooseen mutta Helsingin puolelle kuitenkin matkustajakodissa asuttivat.

3. YHTEISKUNNAN APU ERITYISESTI ASUMISONGELMISSA

• Millaista apua/huomiointia olet saanut yhteiskunnan taholta?
  Kerroin saamastani \"tuesta\" yllempänä.
• Mitä olisit toivonut/kaivannut yhteiskunnan taholta?
  Tukea, herranen aika!
• Miten toivoisit yhteiskunnan jatkossa parantavan toimintaansa suhteessa asunnottomuuteen?
  Tajuamalla ihmisten olevan ihmisiä.

4. LAPSUUSMUISTOJA

Kerro lyhyesti lapsuudestasi ja niistä tulevaisuudenhaaveista, joita Sinulla lapsena oli, kuten mikä oli ensiluokkalaisena ollessasi mahdollinen toiveammattisi?
Asuin maalla sisarusteni kanssa.
Jouduin lastenkotiin ollessani 5v. sillä äitini sijaan meitä hoiti mummo ja niin... syy on vähän epäselvä mutta muut sisarukset eivät lastenkotiin joutuneet.
Ko. paikka oli kuitenkin sillä tavoin hyvä, että sai vapaana nurmipihalla ja metsissä juosta, myös mummolassa vierailin usein.

Aikuisiässä perheemme sitten erkani toisistaan lopullisesti.

5. ELÄMÄNTILANNE NYT, ENTÄ TULEVAISUUSTOIVEET

• Mikä on elämäntilanteessasi nyt parasta/tärkeintä?
  Lapseni, asunto, toimeentulo (nipinnapin mutta kuitenkin).
• Millaisia suunnitelmia/toiveita Sinulla on tulevaisuudelle?
  Muutto tilavampaan asuntoon rauhalliselle alueelle.
  Toiveena on tietenkin että lapseni menestyy koulussa ja saa hyvän elämän myös aikuistuttuaan.
  Kaikille ei niin käy, mutta oman vanhemmuuteni avulla olen tehnyt monia asioita siten kuin mitä olisin itsekin lapsena toivonut, eli rakkautta omalta äidiltään. Minä kykenen rakastamaan lastani, tiedän myös mitä lapset eivät missään nimessä tarvitse joten jotain äitinikin on minulle opettanut

6. TERVEISIÄ

Terveisesi/viestisi asunnottomille ja Asunnottomien yö –kansalaisliikkeelle?
On kulunutta toivottaa voimia, sillä kestätte kuitenkin.
On typerää luvata parempaa, sillä ei pahempaakaan juuri voi tapahtua.
Kun sisällä on onttoa ja vielä ontommat ihmiset hyvinvoivina ympärillänne, itkee moni teistä sen hopeisen kyyneleen jonka moni muu näkee vain suolavetenä.

Terveisiä ennemminkin oopperatalojen rakentajille, päättäjille, kunnanleivissä työskenteleville sekä etenkin heille, joilla asiat vielä ovat hyvin; Ei asunnottomuus tartu, se on hoidettavissa ja lääkkeenä voi toimia teistä jokainen.
Älkää miettikö mikä on asunnottoman kannalta paras ratkaisu, mitä hän tarvitsee vaan antakaa hänen äänensä kuulua sillä hän sen parhaiten tietää.

Jos ihmiseltä ei välitetä edes kysyä, tarkoittaa se ettei haluta edes tietää...

Edellinen  |   Kaikki  |   Seuraava