20.10.06 Häätö-bluess

Häätö-bluess 2006 Laki tuntuu olevan kovin inhimillinen. Sokeaksikin sitä on ollut tapana kutsua, mutta jos laki on jonkun puolella toista vastaan, niin tavallaan silloin sen voidaan katsoa olevan näkökyvyltään ennemminkin ahneen ihmisen kaltainen kuin jonkun sokean oikeuden jumalatar-patsaan perimalli. Jos lain soveltaja ei katso henkilöön, niin silloin laki on sokea, mutta jos lakia sovelletaan ihmisiä sortaen, niin silloin vain mieltä vailla olevat sanovat lakia sokeaksi, oikeudenmukaiseksi.

Lait ja asetukset ovat ihmisten tekemiä. Jos jo lakia tehtäessä on ajateltu jotakin muuta tahoa kuin kansalaista, niin silloin laki on jo olemukseltaan jotakin muuta kuin oikeamielisyyttä, eikä sellaista lakia voida edes periaatteessa soveltaa oikeudenmukaisesti. Niinpä oikeudenmukaisuus vaatii, että lainsoveltajat ja lainlaatijat viedään jossakin vaiheessa oikeuteen, ja katsotaan sitä kautta se asia loppuun asti, eli tehdään jostakin viranomaistahosta varoittava ennakkotapaus, syntipukki, jotta lakia ei enää niin helposti käytettäisi vääryyden ylläpitämiseen.

Väärämielisen lain soveltajista on kuitenkin hankala tehdä ennakkotapausta, koska tuomioistuimet tuomitsevat lain kirjaimen mukaan, eivätkä lain henkeä noudattaen. Tosin se lain kirjain tuntuu olevan tuomioistuimissa kovin venyvä käsite, koska tuomioistuimissa kustakin laista on olemassa KKO:n luoma ennakkotapaus, miten kyseistä lakia tulee soveltaa. Niinpä tuomioistuimet eivät voi syyttää viranomaisia mistään rikoksesta, koska tuomiostuinten mukaan viranomaiset ovat vain noudattaneet lakia myös silloin, kun viranomaisten lainmukainen toiminta on vastoin kansan oikeustajua.

Oikeudenmukaisuus on lähtökohtaisesti ja lain kautta kansalaisen puolella, mutta se hukkuu hyvin nopeasti byrokraattien veneen heiluttelun seurauksena, jolloin ihmisille tulee oikeudenmukaisuuden sijaan hätä perusoikeuksistaan. Tästä historian toistamisesta ei päästä irti jos viranomaiset eivät luovu laillisuusperiaatteistaan ja ala soveltaa inhimillisyyttä ja kohtuutta joka kerta, kun joku taho pyrkii käyttämään lakia omien etuoikeuksiensa ajamiseen.

Byrokraattinen päätöksen teko on aina vastustanut tavallista kansaa. Häätö-bluess on vain muuan byrokratian kukkanen. Byrokraateille ei esimerkiksi sopinut Eliel Saarisen suunnitelma eduskuntatalosta luonnonkauniille Tähtitornin mäelle, vaan se pytinki oli ihan pakko pyntätä törkyiselle ratapihalle --ja sen jälkeen byrokraateilla onkin ollut töitä häätäessään tavallista kansaa pois ratapihalta, josta muuan näytös näyteltiin viime keväänä. On huomionarvoista, että eduskuntatalo on kansankunnan takapihalla, eikä suinkaan paraatipaikalla, etupihalla, kuten Tähtitormin mäellä.

Jos vain valtiokoneisto olisi aidosti kansanvaltainen, niin se ei koskaan rakennuttaisi hallintorakennuksiakaan sellaisille paikoille, josta jotakin jouduttaisiin purkamaan, koska se jokin on aina kansan suosion saanut kohtaamispaikka. Hallinto, joka rakennuttaa palatsinsa kansakunnan takapihalle on olemukseltaan sellainen, ettei se välitä mitään yksityisen kansalaisen hädästä. Virkakoneiston täydellistä mielivaltaa hillitsee vain media ja harvalukuinen valveutuneiden kansalaisten julkinen toiminta. Jos viranomaisilla on näköalaa pisemmälle kuin kvartaalitalous edellyttää, niin nyt heidän tulisi nähdä, että ihmiskunnalle koittaa vihdoinkin kevät pitkän ja pimeän byrokratiatalven jälkeen.

Eduskuntatalon sijoittaminen kansakunnan olohuoneeseen on kolonialismia, kuten on myös NCC-rakennuttajan tekemä häätö, josta tuli bluess. > lue lisää: ¤ Häätökäsikirjoitus  |   ¤ Vääryyskirja, pdf. Ote: Rikos sanan varsinaisessa merkityksessä on määritelty rikoslaissa ja edustaa siten parlamentaarisen enemmistön käsitystä. Vääryyden sen sijaan määrittelee yleensä vähemmistö --usein ns. moraalisesti tiedostava vähemmistö. ¤ Rengistä Isännäksi-kirjan esite  |   ¤ Tähtitornin mäen rakennuksia ¤ NCC, Tapaus Försti

27.9.06 Myötäote 3/2006 | Mielipide Lilli Autin kolumniin

Myötäote 3/2006 Elämäntapaliiton syksyisen Myötäote-lehden asunnottomuus-teema on osoitus siitä, miten kansaan leviää vaatimus perusturvan ja ihmisoikeuksien toteuttamisesta, tai muutoin päättäjää saattaa kohdata rikossyyte perusturva -velvollisuuden laiminlyönnistä. Tähän asti perusoikeudet ovat olleet perustuslaissa vain lauseita vailla mitään velvoitetta niiden toteuttamiseen. Oikeudellisilla päättäjillä ei olekaan mitään sellaista sosiaalista painetta, joka saisi heidät toteuttamaan muiden oikeuksia, jos huono-osaiset ja valveutuneet kansalaiset eivät yhdessä ilmaise päättäjille tyytymättömyyttään. Kansalaisella on aina oikeus ilmaista tunteitaan. Hallinnolla taasen ei koskaan ole moraalista oikeutta vaatia kansalaisia ottamaan hallinto tunteettomasti vastaan. Jos kansalainen ei tunne hallintoa hyvänä, niin se on yhtä vähän kansalaisen vika kuin kansalaisen tuntemukset hapanta omenaa kohtaan. Kuten mätä omena vetää väkisin suun irveen, niin myöskin huono hallinto saa ihmisen tuntemaan huonoutta, vaikka hän kuinka yrittäisi hymyillä. Kansalaiset tietävät, että vaatimus perusturvan ehdottomasta toteuttamista kaikille antaisi myös heille itselleen turvan, jos arvaamaton elämänkulku saattaisi heidät itsensä sellaiseen asemaan, mistä ennen oli tapana seurata asunnottomuus. Viisas kansalainen osaa vaatia sellaista yleistä hyvää, joka estää häntä itseäänkin joutumasta huono-osaiseksi, sattuu elämäntaipaleella sitten mitä tahansa. > lue lisää: ¤ Myötäote 3/2006 Asunnottomuus, pdf ¤ Nettisanomat 2005/10/17

Se on viisautta varautua etukäteen sellaista elämää varten, joka ennen muinoin oli tapana työntää marginaaleihin. Ei kannata vaatia vain eturyhmälleen turvaa, vaan ehdoitta kaikille, jolloin ei tarvitse pelätä esimerkiksi sitäkään, että joutuu oman ryhmänsä epäsuosioon, ja siten eroon saavutetuista eduista. Viisas hallitsija on säätänyt asiat siten, että hän voisi vaikka ryypätä itsensäkin deekikselle tarvitsematta pelätä asunnottomuutta tai syrjäytymistä. Jos ja kun ihmisen ei tarvitse pelätä huono-osaisuutta, niin silloin hän ei ala käyttäytymäänkään huono-osaiselle tyypillisellä tavalla. Asunnottomaksi joutuva joutuu usein katkeruuden tilaan, joka saa hänet näkymään päättäjille ikään kuin hänen käytöksensä olisi saanut aikaan syrjäytymisen. Jos siis ihmiseltä ei vietäisi asumisoikeutta missään tilanteessa, niin silloin vähintään puolet syrjäytyneistä ei olisi syrjäytyneitä, koska silloin asunnottomuus ei voisi aiheuttaa mitään katkeruutta kellekään, jolloin suurin syy huono-osaisuuteen olisi iäksi poistettu systeemistä. Lilli Autti ihmettelee syksyn Myötäote-lehden kolumnissa, miten kummassa meillä ei ole perusturvarikoksia. Onhan meillä toki, mutta systeemi ei vielä tunnista niitä. Olihan orjuuskin ikään kuin luonnollista siihen saakka, kunnes orjat alkoivat tuntea tyytymättömyyttä. Samoin meidän on saatava huono-osaisetkin tuntemaan tyytymättömyyttä, jolloin vasta päättäjät heräävät näkemään, että huono-osaisuus on rikos ihmisyyttä vastaan. Se on jokaisen valveutuneen ihmisen velvollisuus ja valveutuneisuuden tunnusmerkki, että hän tuo julki yhteiskunnalliset epäkohdat, koska päättäjät ovat siinä asemassa, että he eivät pysty itse korjaamaan epäkohtia eikä heillä ole kovin suurta innokkuuttakaan laskeutua tavallisen ihmisen tasolle kehittämään systeemistä inhimillisempää.

22.9.06 Thaimaan opetus asunnottomuuden syistä

Stereotypiat hallitsevat poliittista ajattelua. Poliitikot tuomitsivat Thaimaan sotilaiden suorittaman vallankaappauksen sillä perusteella, että poliittisen opin mukaan sotilaat eivät voi toimia demokraattisesti, kun taasen kaikki näennäisestikin vaalien kautta vallassa olevat ovat demokraattisia olemukseltaan.

Poliitikot kautta maailman julistivat, miten Thaimaan sotilasvallankaappaus on hyökkäys demokratiaa vastaan. Sitä vastoin yksikään valtiomies tällä planeetalla ei koskaan ilmaissut samanlaista mielipidettä Thaimaan pääministerin ahneutta kohtaan, vaikka aikaa oli annettu vuosia. Pääministeri Thaksin Shinawatran oman edun tavoittelu ei poliitikoiden mukaan ollut hyökkäys demokratiaa vastaan.

Jos vain maailman johtajat olisivat aiemmin tuominneet Thaksin Shinawatran ahneuden, niin ensinnäkin se olisi ollut rajoitteena Shinawartan ahneudelle ja toiseksi maailman johtajat olisivat joutuneet itsekin miettimään sitä, missä määrin se on demokraattista edistää "demokratialla" omaa yletöntä elämäntapaa poliitikkona.

Poliitikot puhuvat vain stereotyyppisiä totuuksia, jotka eivät voi olla mitään totuuksia, kuten huomataan Thaimaan tilanteesta, josta helposti huomataan, miten maailman johtajat olivat itse syyllisiä Thaimaan sotilasvallankaapaukseen:

Sotilailla ei olisi ollut tarvetta syrjäyttää Thaimaan "demokraattista valtaa" jos vain maailman johtajat ajattelisivat itse omilla aivoillaan, eivätkä toistaisi stereotyypisiä näkemyksiään.
Se olisi ollut helppoa tuomita Thaksin Shinawatran ahneus demokratian vastaisena, jos vain poliitikko toimisi virassaan ihmisenä eikä julistaisi hallintoa pyhäksi vain siksi, että se on ns. siviilihallinto, jonka johtajia ei voi syyttää demokratian vastaisuudesta missään asiassa.

Ns. demokraattisten maiden johtajat ovat kovin yksimielisiä siitä, mikä on oikeaa eli pyhää ja ikuista demokratiaa. Siksi maailman valtiot toteuttavat ryhmäkuria, joka tuomitsee jokaisen sellaisen liikkeen demokratian vastaisena, joka johtaisi ihmiset vapaiksi poliittisesta oman edun tavoittelusta. Tuohon globaaliseen ryhmäkuriin sopii hyvin se, että poliitikot eivät edes ajattele ahneuden olevan demokratian vastaista, koska se on globalisaation ydinolemus, joten siksi jokainen pyrkimys kumota ahneiden johtajian valta on aina suora hyökkäys kaikkia maailman johtajia vastaan.

Poliitikoiden mukaan demokratian parantamiseen ei kuulu lääke nimeltä sotilasvallankaappaus, mutta esimerkiksi Irakin demokratia pitää perustaa pommituksille. Maailman poliitikoiden suuri hätä Thaimaan demokratiasta todisti vain sen, että poliitikot eivät välitä demokratiasta, koska poliitikot julistivat tuomionsa ilman asianmukaista selvitystä, ja koska demokratiassa poliitikoilla ei ole oikeutta julistaa tuomioita. Poliitikoiden ei pitäisi niin kovin kerkeästi ottaa tuomarin roolia, jos he vaativat demokratiaa ja asevoimia ja opettavat vallan kolmijakoa.

Steoreotyyppinen ajattelu saa ihmisen puhekeskuksen laukeamaan poliittisista ärsykkeistä ja tuottamaan stereotyyppistä poliittista liturgiaa ilman kummoistakaan järkeä. Ja tuo stereotypioista kiinni pitäminen on myös syynä siihen, miksi poliitikot eivät voi poistaa huono-osaisuutta.

Asunnottomuuden todelliset syyt eivät ole asunnottomissa, vaan poliitikoiden stereotypioita ylläpitävässä ajattelussa, joka ulottuu oman maan köyhistä aina minkä tahansa toisen maan varuskuntiin saakka. Poliitikot todistivat tahattomasti viime päivinä, miten he eivät lainkaan nähneet Thaimaan kansaa ja sitä vastaan tehtyä vääryyttä tuomitessaan suoralta kädeltä sotilaiden vallankaappauksen.
Samoin poliitikot ovat sokeita asunnottomia kohtaan. He eivät kertakaikkisesti näe asunnotonta yksilönä ja asunnottomuuden monikasvoisuutta, koska poliitikot näkevät vain stereotypioita kaikkialla ja antavat sen mukaisia lakeja ja lausuntoja kuin levyautomaatti.

Poliitikoiden halu turvautua stereotyyppiseen ajatteluun johtuu heidän pelostaan, että he menettävät saavutetut etuoikeutensa, jos he ajattelisivat ihmisiä ja kansoja yksilöinä, joiden oikeudet ylittävät hallinnon oman oikeuden, koska hallinnon tulisi olla yksilöitä varten, eikä yksilöitä ole luotu hallintoa varten.

Itse asiassa on niin, ettei hallinnolla tule olla lainkaan oikeuksia, vaan vain velvollisuuksia. Vallanpitäjän oikeudet ovat aina kaikkia muita oikeuksia sortavia, joten sortamisesta ei päästä eroon niin kauan, kun viranhaltijat vaativat oikeuksiaan, sillä viranhaltijan oikeus on samaa kuin hallinnon oleminen itseään varten.
Velvollinen vallanhaltija saa oikeutensa esimerkiksi asuntoon sitä kautta, että toteuttaa velvoitteensa kaikkien ihmisten asumisoikeuden hyväksi, jolloin hän itsekin kuuluu kaikkiin ihmisiin. Oikeudellinen vallanhaltija taasen ei välitä velvollisuuksista, koska hänellä itsellään ja hänen puolueellaan on jo oikeudet toteutettuina.

Ei edes Thai-kansa ole sitä demokratiaa varten olemassa, jota poliitikot opettavat. Kukaan ihminen ei ole syntynyt hallintoa varten, ja jos poliitikot haluavat synnyttää koeputkissa mieleisiään yksilöitä, niin vapaan tahdon tosiasia tulee aina olemaan sellaisen politiikan kompastuskivi.

Stereotyyppejä ylläpitävä julkinen valta vastustaa kaikin tavoin demokratian evoluutiota. Julkinen valta on osoittanut olevansa täysin irti kansasta, kun se esimerkiksi tuomitsee jonkun toisen vallan ilman minkäänlaista tietoa sen toisen vallan motiiveista. Se on niin helppoa tuomita asunnoton ja siten ylläpitää asunnottomuutta, kun sellainen tuomio perustuu siihen samaan stereotypiaan, jonka puitteissa poliitikot eivät voineet tuomita pääministeri Thaksin Shinawatran ahneutta.

Asunnottomuuden syyt Suomessakin ovat globaaleja, eli nykyinen oppi demokratiasta pitää yllä huono-osaisuutta. Jos todella halutaan poistaa asunnottomuus ja huono-osaisuus, niin silloin meidän pitää voida nähdä poliitikkojen teot maailmanlaajuisissa yhteyksissä. Selvästikin poliitikot pitävät yllä tiettyä maailmanlaajuista oppia demokratian olemuksesta, johon ei kuulu johtajien ahneuden tuomitseminen, joka taasen on yksinomaisena syynä maailmanlaajuiseen huono-osaisuuteen ja alati toistuviin vallankaappauksiin, eli siihen, että maailman johtajat ovat ensisijassa oman edun tavoittelijoita.

Poliitikot voisivat nyt osoittaa olevansa kansanvallan puolella ja keskustella sivistyneesti ja tasavertaisesti Thaimaan kenraalien kanssa, jolloin he sillä tavoin integroisivat kenraalitkin kautta maailman osallisiksi planeetan kehittymistä. Tuomitkaa ahneus, älkääkä hallitusmuotoa, jolloin muodollisuus vapautuu diktaattorin roolista kauneuden kehykseksi.

18.9.06 Oikeus vailla velvoitetta

Asukki-lehti 2/2006 kirjoittaa kevään Sosiaalifoorumin Asukasliiton tilaisuudesta, jossa keskusteltiin asunnottomuudesta ja asumisesta.

Keskusteluissa tuli ilmi, että perustuslaissa on kyllä lueteltu ihmisoikeuksia, mutta ne eivät kuulemme velvoita julkista valtaa toteuttamaan niitä.
Toisaalta vallan haltijat puhuvat aina tilaisuuden tullen, miten kaiken julkisen toiminnan tulee perustua lakiin, mutta ilmeisimminkin silloin tavalliset lait ylittävät perustuslain, koska perustuslaillinen tilanne ei ole voimassa siellä, missä esiintyy asunnottomuutta ja muuta huono-osaisuutta.

Kysymys voisi kuulua, että mitä hyötyä on perustuslakivaliokunnasta, jos sen kautta kulkevien lakien ei tarvitse perustua perustuslaillisuuteen ja siellä selvästi kirjoitettuihin ihmisoikeuksiin? Miten perustuslaki voi olla voimassa, jos se on tulkinnanvarainen tavallisissa laeissa?

Jokaisella on oikeus asuntoon. Se on niin selvästi sanottu, että jos joku alkaa tulkitsemaan sitä, niin silloin tulkinnan tarkoitus on kumota tuo oikeus. Tavallinen ihminen saattaa ihmettellä, miksi yhteiskunta ei muka voisi toimia kaikille sopivilla yleisperiaatteilla, kuten sillä, että jokaisella on oikeus omaan kotiin. Mitä virkaa on lainsäädännällä, jos sitä kautta tuotetaan lakeja, jotka ylittävät perustuslakiin kirjatut yleiset ihmisoikeudet ja universaaliset periaatteet?

Luulisi sen jo historian valossakin olevan selvää kaikille, että se on jopa yritysten etu, että ihmisillä on turvattu elämä, jolloin ihmisten ei tarvitse taistella menetettyjen oikeuksiensa takaisinsaamisen puolesta. Taistelu merkitsee aina sitä, että toinen on puolustusasemissa. Tässä tapauksessa poliitikot ovat puolustusasemissa heikkoja vastaan, kun heikot yrittävät taistella oikeuksistaan olla olemassa ja elää onnellista ja turvattua elämää.

Nykyisin asunnottomuuden aiheuttaminen ei ole rikos -vaikkakin asunnottomia kohdellaan monesti ikään kuin rikollisina. Varmastikin ihmiset joutuvat asunnottomiksi siksi, että se on laillista, koska muutoinhan asunnottomaksi joutunut voisi viedä asiansa oikeuteen ja oikeuden pitäisi tuomita asia lakia noudattaen asunnottoman hyväksi. Ihmiset ovat nykyään täysin laillisesti asunnottomia, eikä laki tuomitse millään tavoin sellaisia, jotka lakia noudattaen heittävät ihmisiä asunnottomiksi, koska oikeudessa ihmisoikeudet eivät ole painotettuja.

Miksi näin voi olla, jos kerta perustuslain mukaan kaikilla on yhtäläiset ihmisoikeudet? Mitä ne tavalliset lait oikein ovat, kun niiden mukaan ihmisiä saa kohdella epätasa-arvoisesti? Tavallisten lakien pitäisi ylevöittää perustuslain ylevät periaateet, eikä suinkaan kumota niitä. Ymmärryksen mukaan oikeuslaitoksen pitäisi olla riippumaton lainsäädäntävallasta, joten tuomareilla olisi kyllä valtaa soveltaa tuomioihin ensisijaisesti perustuslakia. Tavallisten lakien perustuslaillisuuden korkein määrittäjä ei suinkaan ole perustuslakivaliokunta, vaan asunnoton tai muu huono-osainen:

- jos asunnottomuutta ilmenee, niin sen pitäisi olla eittämätön todiste perustuslakivaliokunnalle, että tavalliset lait eivät perustu perustuslakiin.

> lue lisää:

¤ Asukki 2/2006 sisältö
# On tapahtunut rikos

15.9.06 Jäänmurtajat kodittomien asunnoiksi

Useat lehdet kirjoittivat perjantaina, 15.9. 2006, miten arktinen jää sulaa ennätysvauhtia. Jutussa maalailtiin uhkakuvia niin ihmiselle kuin jäällä eläville eläimillekin. Mutta asunnottomille tämä tietää hyvää tulevaisuutta.

Ensinnäkin, jäätiköiden sulaminen nostaa meren pintaa, jolloin kauniille rantamaille rakennetut asunnot tulevat asuinkelvottomiksi, jolloin niiden asukkaat tulevat automaattisesti muuttamaan suhtautumistaan asunnottomuuteen. Ja jos asennemuutos on tapahtunut jossakin päättäjässä, niin se automaattisesti muuttaa myös päätöksentekoa.
Toiseksi tulee se positiivinen seikka tässä hektisessä ympäristönmuutoksessa, että ilmaston lämpeneminen auttaa suuresti ihmisiä selviytymään maailmassa jopa ilman asuntoa. Kuumassa yössä kuka tahansa hakeutuu automaattisesti pois hikisestä asunnostaan puistojen viileyden syleilyyn, joten tervetuloa vaan puistojen asukeiksi.
Kolmantena ajatuksena tässä muuttuvassa ilmastossa on se, että mihin kummaan me enää jäänmurjojia tarvitaan, jos kerta kohtasellaan voimme seilata avovettä suoraan maantieteelliselle pohjoisnavalle? Joten pikapuoliin tarvitaan komitea, joka tekee mietinnön siitä, miten käyttämättömät jäänmurtajat voidaan saada uusiokäyttöön. Koska tämä on tiettävästi ensimmäinen juttu, joka tähän asiaan puuttuu, niin tämä juttu on nyt ikään kuin istutettu siemen päättäjien mielissä, ja kun kymmenen vuoden kuluttua talvemme tulevat olemaan jäättömiä, niin silloin päättäjien mielistä kasvaa esille tämä tänään istutettu idea jäänmurtajista asunnottomien huvilalaivoina.

Tutkijoiden mukaan poliitikoilla on enää vain muutama vuosi aikaa poistaa asunnottomuus ennen kuin luonto hoitaa sen pois omalla tavallaan. Olisi sääli, jos poliitikot eivät saisikaan maailmaa kuntoon ennen maailmanloppua, vaan maailma loppuisi keskeneräisenä. Jos vain poliitikot paneutuisivat asunnottomuuden poistoon, niin The Maailmanlopussa he voisivat kehua, että ainakaan asunnottomuus ei ollut syynä karille ajoon.

> lue jäinen juttu

¤ Helsingin Sanomien arkistosta
¤ Talentum: Ilmastotutkimus kärsii Mars-unelmista

15.9.06 Sosiaalisen vastuun ulkoistus

Kansan Uutisten Viikkolehti (pe. 15.9.-06) kirjoittaa, miten yhteiskunnan vastuu syrjäytyneistä on liukumassa järjestöjen vastuulle. Artikkelissa on haastateltu Sininauhaliiton toiminnanjohtajaa Aarne KIviniemeä, jonka mukaan yhteiskunnan arvot ovat koventuneet. Ja ne kovemmat arvot jylläävät entistä näkyväisemmin myös valtion ja kuntien päätöksissä. Seurauksena on se, että julkinen valta pitää tärkeämpänä taloutta ja sen kilpailykyä kuin ihmistä, ja siitä seuraa se, että budjettien menopuolta työnnetään kolmannen sektorin syliin.

PS-Kustannus yhdessä Sininauhaliiton kanssa on painattanut ja julkaissut kirjan Torjuttu Toivottomuus (Pekka Lund), joka kertoo valtion toimien tähtäävän siihen, että valtio (poliitikot, suom. huom.) voisi kokonaan ulkoistaa sosiaalisen vastuunsa järjestöille. Kirjan johdannossa puhutaan siitä, miten järjestöiltä odotetaan vapaaehtoisuutta ja sen kanavoimista syrjäytyneiden tilanteen helpottamiseksi. Samaan aikaan poliitikot pyrkivät saamaan ihmisten arkea yhä enemmän rahan palvelukseen.

> lue lisää:

# Juttu
¤ Torjuttu toivottomuus-kirjan johdanto, .pdf-muodossa
¤ HS-Sunnuntaidebatti 27.8.2006; Syrjäytettyjen tueksi tarvitaan perustuloa

Takaisin    Sivun alkuun