Klikkaa kuvia

Lämpöä ja suojaa tarjolla

Vepassa tilanne ei ole lainkaan toivoton, ainakaan tyytyväisten asiakkaiden kannalta. Pienikin lämmittelyhetki ja murkina auttaa jaksamaan. Päivä kerrallaan.

Tarpeellinen kohtauspaikka

Vepa eli Vertais- ja vapaaehtoistoiminnan keskus on helppo löytää Sörkan metroaseman kupeesta. Silti paikalle tullessaan luulee tulevansa väärään paikkaan: Ei kai näin pieni tila voi toimia vapaaehtoistoiminnan keskuksena, jossa poikkeaa parhaana päivänä viitisenkymmentä kävijääkin. Vaikka paikkaa ei voi kodikkaaksi kehua, sen tarpeellisuudesta on näyttöä vuoden jokaisena päivänä. Takaseinä on päällystetty tiedotelappusilla ja julisteilla. Huonekalut ovat yhtä elämänkolhimia, kuin ihmiset, jotka niitä päivittäin käyttävät. Takahuoneesta löytyy tietokone, nytkin näyttöruudun edessä mieshenkilö täyttää nettilomaketta. Keittiökomerosta leviää herkullinen ruoan tuoksu koko kymmenneliöiseen pirttiin.

Uusi vapaaehtoinen Taru on paikan ainoa naistyöntekijä ja totuttelee työpaikkaansa. Siivoaminen ja perunankuoriminen sujuu helposti. Lounasta tarjotaan kävijöille maksutta. Rupattelu asiakkaiden kanssa on melkein yhtä tärkeää kuin ruoanlaitto. Vepa pyörii pienellä henkilöstöllä: AP ja Esa kuuluvat vakiokalustoon.

Tässä ja nyt

Sopu sijaa tekee, sillä todellakin, tässä äijäkerhossa solidaarisuus toimii. Vepan ovi käy tuon tuosta, jotkut käyvät parikin kertaa päivässä. Ukot heittävät läppää, karuakin, mutta se näyttää vaan naurattavan. Iloa ei täältä puutu.

Ruokalautaset täyttyvät ja tyhjenevät vauhdilla. Munkkikahveilla piristyy harmainkin päivä. Puheet ovat pinnallisia, mutta tuikitärkeitä, ihmisille, joiden lähes ainoat kontaktit rajoittuvat tähän hetkeen ja tilaan.

Kolmekymppiset Jani ja Jari kertoivat päässeensä kovimpien pakkasten yli Kampin ensisuojassa, muutoin majoitus tapahtuu rapuissa. Toiveissa olisi pysyvä asunto ja kuntoutus, mutta nyt on pakko mennä päivä kerrallaan. Jani ei uskalla miettiä missä on viiden vuoden päästä. - Toivo paremmasta auttaa sinnittelemään huomiseen, sanoo Jani.

Paikalle poikkeaa muutama nainenkin, jotka ovat melko harvinainen näky Vepassa. Kolmekymppinen nainen on juuri kotiutunut Tervalammen päihdekuntoutuksesta miesystävälleen, joka oli miltei samantien pahoinpidellyt hänet. Nyt ei ole paikkaa minne mennä. Asunnottomuus on nykyisin yhä kasvavassa määrin myös naisten ongelma.

Talvimajoitus kaikille

Nämä seinät ovat kuulleet monta tarinaa. Teukalla, Kartsalla ja Ranella on jokaisella oma henkilöhistoria. Tänä aamuna Kari on vapautunut Sörkän vankilasta, ja suunnannut suoraan Vepaan. Vaikka kunto on kyseenalainen, käytös on ihan asiallinen. Vepaan voi tulla humalassa, kunhan muistaa heittää huikat ulkona. Rahapäivänä monen murheet unohtuukin hetkeksi, kun väliaikaislohtua haetaan päihteistä. Eikä ihme, sillä kuka jaksaa täyspäiväistä/vuotista kodittomuutta selvinpäin. Edes kansainvälinen seikkailija ei tähän kykenisi talvipakkasilla. Elämä ilman kotia on kovaa, kokeilkaa.

Asunnottomia ja syrjäytyneitä ei voi niputtaa samaan. Monen elämä on ollut rankkaa, eikä valmiita selviytymisoppaita ole. Yhteydenpidot omaisiin ovat katkenneet ja verkostoituminen tässä porukassa on kuin veteen piirretty viiva. Jokaisen täytyy löytää oma pelastuksensa, kun yhteiskunnan tuki ei ulotu näihin heikompiin suomalaisiin. Helsingin kaupunki tarjosi isoin otsikoin talvimajoitusta Romanian romaneille, mutta omansa se jätti hankeen.