Eduskunnan Kansalaisinfossa 15.3. keskustelupaneelissa kävi tunteet kuumina: ASUNNOTTOMUUS RATKAISTAAN TAHDOLLA
Teksti Wiolet Helne

Viitisenkymmentä ihmistä kokoontui maaliskuussa köyhyyttä ja asunnottomuutta koskevaan keskustelupaneeliin eduskunnan Pikkuparlamentissa.
Köyhyydellä on runsaasti vaikutuksia elämään ja peruselintoimintoihin. Panelisteilla oli tuore näkemys helsinkiläiseen syrjäytymiseen. Köyhyyttä ja asunnottomuutta ei ratkaista ainoastaan rahalla, vaan etupäässä tahdolla.

Köyhyys hiljentää, lopuksi tappaa

Systeemi ei ole valitettavasti luotu palvelemaan vanhuksia, vähäosaisia ja syrjäytyneitä, näyttää jopa siltä, että yhteiskunta tuottaa jatkuvassa määrin lisää köyhiä. Nyt kun suurin osa eläkeläisistä elää köyhyysrajan (1150e) alla, ja päätettäväksi jää käytetäänkö rahat ruokaan vai lääkkeisiin, on syytä epäillä, että moni suomalaisista vanhuksista kuolee kotiinsa nälkään. - Kodeissa on paljon liikuntarajoitteisia ihmisiä, jotka eivät pääse edes ruokajonoihin. Kuinka paljon Suomessakin kuollaan neljän seinän sisällä nälkään, kauhistelee kansanedustaja Tarja Tallqvist.
Nuoren elämä alkaa vinoutua jos siinä vaiheessa kun luottotiedot menetetään pienen maksamattoman laskun takia, samalla menee ihmisarvo: Asuntoa ei saa, ei työpaikkaa, ei puhelinta eikä nettiä. Tämän seurauksena mielenterveyttä koetellaan ja syrjäytymiskierre on valmis. Motivaatio elämiseen on heikko, jos perusasiat on heti varhaisnuoruudesta poskellaan. Mikä on syrjäytyneen ihmisen tulevaisuuden näkymä, nopea hauta?

Kasvoton köyhyys

Köyhyyttä hävetään. Sininauhasäätiön Jorma Soini kertoo syrjäytymisen alkavan työttömyydestä, normaalin elämän mahdollisuuksien ja harrastusten puutteesta. Yhteisön ulkopuoliselle jäsenelle saattaa olla ainoa kontakti kaupan kassa, kun muut ovat suhteet ovat viranomaissuhteita.
Asunnon menettää yhä useammin myös pienituloinen työssäkäyvä, jolla ei palkka yksinkertaisesti riitä vuokranmaksuun. Apua ei osata hakea sosiaalitoimistosta, tai kynnys mennä sossun luukulle on liian korkea. Eikä monesti omia oikeuksia edes tunneta. Jo yhdestä vuokrarästistä voi joutua pellolle, tietää Tarja Tallqvist.
Gun-Liv Glad-Junger kertoo viidensadan henkilön hakevan Pelastusarmeijalta päivittäin leipää. Herttoniemen seurakunnalla on myös suuri elintarvikejakelu Myllypuron liikuntakeskuksella viitenä päivänä viikossa ja diakoni Karolina Puuska, vakuuttaa, ettei leipäjonot ainakaan ruoki työttömyyttä, vaan avuntarve on todellinen.
- Diakoniatoimistoon tulee paljon ihmisiä, jotka oikeastaan olisivat sosiaalipuolen asiakkaita. Sosiaaliviranomaisten pitäisi tavata kasvotusten hädänalaiset ihmiset, kun käytäntö on mennyt siihen, että toimeentulohakemus jätetään kirjallisena. Köyhät ja syrjäytyneet ovat enenemässä määrin kasvottomia, äänettömiä ja nöyrän hiljaisia. Julkinen sektori laiminlyö ihmisoikeuksia käsittelemällä köyhiä numeroina ja tilastoina papereilla. 17-77 vuotiailla on hyvin erilainen avuntarve ja jokaista pitää kohdella yksilöllisesti, muistutti Pelastusarmeijan Gun-Liv Glad-Junger .

Asuntola = avovankila, rotankolo, mutta monelle ainoa koti

Asunnottomia uskotaan olevan tällä hetkellä kahdeksantuhatta, mutta luku on vain suuntaa antava. Kodittomien määrä on jatkuvassa kasvussa.
Monella keskustelupaneeliin osallistujalla ei ollut alkuunkaan käsitystä minkälainen asuntola on asumismuotona tai kotina. Asuntoloiden tuntemus ja vaikutus esittäytyi hieman sekavasti. Selväksi tuli, että kuitenkin monelle se “rotankolo” on ainoa koti.
Tenukepit ry:n Risto Husso vertaa asuntoloita avovankiloihin ja arvostelee kovin sanoin asuntoministeri Jan Vapaavuorta huijarisaarnaajaksi, joka ei tee elettäkään pitkäaikaisasunnottomien poistamiseksi. Husso kertoo asuntolaoloista omakohtaisia kokemuksia, joissa ei paljon valo pilkahda.
Pelastusarmeijan ja Sininauhaliiton asuntolat poikkeavat hieman toisistaan, voidaan puhua ensisuoja-tyyppisestä hätämajoituksesta, soluasumisesta tai tukiasunnoista/asuntoloista. Päihde- ja mielenterveysongelmat nousevat keskustelun aikana esiin, vaikka asunnottomissa on paljon ihan perusterveitä ihmisiä.
Asuntoloiden ovet on avoinna kaikille, ei kysytä sukupuolta, ihonväriä tai uskontoa, vaan ihan kaikki ovat tervetulleita. Pelastusarmeijan asuntoloissa yöpyi viime vuonna 190 kansalaisuutta. Naisten osuus on myös selvästi kasvussa.

Köyhyyden kukistamisen hallitusohjelmaan

Kun ongelmat tiedetään, nyt on korkea aika ryhtyä toimeen. Köyhät on yhteiskunnan suurimpia häviäjiä. Moni järjestö lupaa yksi hyvää, toinen kaunista. Jokaisella on tietysti hyvät aikeet ja paljon saadaankin ruohonjuuritasolta aikaiseksi. Mutta riittääkö kansalaisjärjestöjen ja seurakuntien resurssit muutoksen aikaansaamiseen?
- Suomessahan puolueita ja järjestöjä riittää, yhteensä kohta sadantuhannen luokkaa. Köyhyyteen pitää puuttua hallituksen taholta. Kestää 0.2 sekuntia kun ongelma on poistettu, jos tahtoa riittää, sanoo mies kärjistetysti yleisöstä. Samaan hengen vetoon hän ehdottaa suoraa demokratiaa, jolla saataisiin ongelmat ratkaistua.
- 18 000 hakee Helsingin kaupungin asuntoa vuosittain ja vain 350:lle myönnetään koti, onkohan tässä joku epäkohta, nainen kyselee. Ei mikään ihme, että maahanmuuttajille ollaan katkeria asunnoista, hän lisää.
Puheenvuoroja on enemmän kuin käytettävissä olevaa aikaa. Tilaisuuden juontajat Santeri Kyröhonka ja Heimo Laine levittelevät käsiä, että aika loppuu. Juuri kun keskustelu alkaa olla kiivaimmillaan, pillit pitää laittaa pussiin.
Yhteenvetona voidaan sanoa, että suuria rakennemuutoksia tarvitaan hallituksen osalta syrjäytymisen, köyhyyden ja asunnottomuuden poistamiseksi. Nämä edellä mainitut ongelmat eivät ole yksinomaan helsinkiläisten, vaan samat kysymykset tunnetaan maanlaajuisesti ja laajentuvasti.