Lahden Asunnottomien yö la 17.10.2009

AVAUSPUHE
Kari Salmi
Projektipäällikkö, Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus
Puheenjohtaja, Lahden kaupunginhallitus

Hyvät "asunnottomien yö" - tapahtuman osanottajat!

Kiitän mahdollisuudesta käyttää tässä tilaisuudessa puheenvuoro sekä kaupungin että valtionkin puolesta. Kumpikin on haastava tehtävä, sillä tiedän, etteivät asunnottomuus, syrjäytyneisyys ja köyhyys vielä ole lähestulkoonkaan pois yhteiskunnastamme – näinä aikoina pikemminkin päinvastoin. Kaupunkiin ja valtioon kohdistuu – aivan oikein – arvostelua ja vaatimuksia, mutta toisaalta se osoittaa myös sen, että toimivan ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan takeena on oltava ns. julkinen valta, jota me kaikki asenteinemme, arvostuksinemme ja arvoinemme edustamme. Kaikkea ei sentään voi ulkoistaa! Tuloksissa ja toimenpiteissä on tietenkin toivomisen varaa. Toisaalta juuri asunnottomuus on asia, jossa ongelmat ovat myös hyvin monitahoisia ja yksilöllisiä, eivätkä asiat ratkea vain sillä, että asuntoja on tarjolla.

Erilaisia asunnottomuuden poistamiseen liittyviä ohjelmia on ollut ja nykyisenkin hallituksen hallitusohjelmaan sisältyy Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma (Paavo). Jälleen yksi turha ohjelma, eikö nämä jutut jo tiedetä ja ryhdytä töihin? Tämän kysymyksen varmasti jotkut teistä sanovat joko mielessään tai jopa ääneen juuri nyt. Kyllä näin, mutta minustakin on aivan pakko koota vielä kerran viranomaistoiminta asunto-, sosiaali- ja terveystoimen alalta, asiakastyötä tekevät, vertaistyötä tekevät, tutkijat, kehittäjät, ruohojuuritason toimijat eli kaikki, joille asia kuuluu ja joita tällainen työ kiinnostaa. Tämä on välttämätöntä, koska asunnottomuuden hoitaminen edellyttää monitoimijaista yhteistyötä sekä käytännön toiminnan sekä oppimisen kautta. Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa moniongelmaisuus on otettu huomioon rakentamalla kokonaisuutta, jossa huomioidaan eriasteisesti tuettuja asuntoja, joihin liittyy sekä sosiaali- että terveyspalveluita. Ohjelma on siten kokonaisuus, jossa yhdistetään asuntojen hankinta ja riittävien asumisen tukipalveluiden turvaaminen

Tämä Paavo- ohjelma on aikaisempiin ohjelmiin verrattuna myös selvästi konkreettisempi ja sanoisinko myös uskottavampi. Olin eilen Helsingissä Kirkkohallituksen tiloissa valtakunnallisessa asunnottomuusseminaarissa, jossa asunnottomuuden ja siihen johtavien syiden kimpussa työskenteleviä todella hienoja ihmisiä oli koolla toista sataa eri puolilta maata. Näkemys ohjelman välttämättömyydestä vahvistui, kuten samalla myös se, miten monisäikeisestä asiasta puhumme, kun puhumme asunnottomuudesta.

Pitkäaikaisasunnottomuuden ongelmat eivät rajoitukaan oman kodin puutteeseen, vaan arki kuormittuu monenlaisilla ja kasautuvilla vaikeuksilla, sairauksilla, päihdeongelmilla, mielenterveysongelmilla, yksinäisyydellä ja alhaisella itsetunnolla. Meillä tuleekin olla realistinen kuva siitä, millaisessa tilanteessa elävät ne, joille haluamme turvata kodin. Asunnottoman elämässä on myös aivan käytännöllisiä haasteita, joita emme helposti tule ajatelleeksi. Yksi niistä on oman kotiosoitteen puute. Se vaikeuttaa asiointia viranomaisten kanssa, työnsaantia, toimeentuloa ja sosiaalista kanssakäymistä. Alku ja avain ongelmien ratkaisemiseen on siten monesti oma asunto.

Haasteet eivät kuitenkaan lopu asunnon saamiseen. Asuntoja voi aina rakentaa, mutta saadaanko aina hyvä asuminen aikaiseksi. Vastaus on: ei saada pelkästään asuntojen määrällä. Pitää kysyä myös: onko pula asunnoista vai hoidosta? Vastaus tähän on: molemmista. Asuntoja alkaa olla tarjolla ja niitä saadaan, mutta asunnottomuudella on monia syitä, joita se asunto ei ainakaan heti korjaa. Syitä ovat alkoholi, huumeet, työttömyys, syrjäytyminen, avioero ja monet näistä yhdessä. Asunnon saanut voi joutua varsin pian uudelleen asunnottomuuskierteeseen, kun nämä syyt eivät hetkessä korjaannu. On sanottukin, että ongelma ei aina olekaan saada asunto vaan pitää se. Siksi tarvitaan tukea, hoitoa, uskomista, jaksamista ja sitä niin paljon puhuttua kunnioittamista, välittämistä ja kuuntelemista.

Eilisessä seminaarissa piispa Eero Huovinen totesi: "avainasemassa ovat lapset ja perheet – nyt ja tulevaisuudessa". Tällä hetkellä erityistä huomiota hänen mukaansa tulee kiinnittää siihen, ettei yksikään lapsi tai alaikäinen joutuisi eroon perheestään asunnottomuusongelmien vuoksi. Se, miten nyt huolehdimme lapsistamme, näkyy koko yhteiskunnassa 20–30 vuoden kuluttua. Tästä voimme olla varmasti kaikki samaa mieltä, yhtäältä tämä edellyttää opastusta jo peruskoulussa, toisaalta tarvitaan kohdistettuja auttamisen muotoja vaikeimmissa tilanteissa eläville perheille. Todella tärkeä ja mitä ajankohtaisin asia!

Mikä sitten on tilanne Lahdessa? Sanoisin, että ongelma on diagnosoitu, mutta toimenpiteet eivät varmasti ole vielä riittävät. Lahti on mukana Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmassa sekä siihen liittyvässä asumisneuvojatoiminnan lisäämisessä. Asumisneuvontatoiminnasta tulee vakiintunutta toimintaa Suomeen. Kyse on siis työntekijästä, joka pääsääntöisesti tekee yhteistyötä sosiaalityön ja vuokranantajien kanssa. Asuntola- asuminen on Lahdessa vähentynyt selvästi, kun Keijupuiston asuntola on poistunut. Kaupunki on hankkinut yksittäisiä asuntoja eri puolita kaupunkia ja käynnistänyt ns. Nikula- projektin, jossa asuminen perustuu vuokrasopimuksiin. Lahden Talojen kanssa kaupunki tuottaa kaksi rivitaloa. Vanhusten Asuntosäätiön uudishankkeessa on 27 kerrostaloasuntoa erityisesti ikääntyneille asunnottomille. Seurakunnat ja monet kolmannen sektorin toimijat ansaitsevat todella suuren kiitoksen omasta työstään ja jaksamisestaan.

Siis on tehty ja tehdään, mutta ei vielä riittävästi. Kokonaisuuden hallinnassa on meilläkin parantamisen varaa.

Asunnottomuuteen on aina syy. Meillä on järjestelmä, jolla asuntoja saadaan aikaan. Asunnottomuuden vähentämisohjelman mukaisten asuntojen tuottamiseen tarvittava rahoitus on järjestetty kuntien ohella Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen eli ARAn investointiavustuksilla. RAY tukee asuntojen hankintaa ja kehittämishankkeita. STM myöntää Kaste- ohjelman rahoituksen puitteissa valtionavustusta asuntoihin tarvittavan lisähenkilöstön palkkaukseen.

Suurin asia tietenkin on pystyä puuttumaan niihin syihin, jotka johtavat asunnottomuuteen. Paras korjauskeino olisi tietenkin se, että ihmisillä on työtä, toimeentulo, ystäviä, oikea ja hyvä itsetunto ja ympäristön arvostus. Vaikka nämä olisivat kohdallaankin, olosuhteet voivat romahtaa avioeron, alkoholin tai jonkun muun syyn takia, mutta hyvään ja oikeudenmukaisesti toimivaan yhteiskuntaan nuo korjauskeinot kuuluvat. Ne edellyttävät myös päätöksiä, asioiden arvottamista ja aivan välttämätöntä inhimillisyyttä ja välittämistä

Haluan tässä yhteydessä kiittää kaikkia viranomaisia ja kansalaisia, jotka teette työtä asunnottomuuden ja siihen johtavien syiden poistamiseksi. Työnne on vaikeaa ja varmasti joskus turhauttavaakin eikä läheskään aina muiden kansalaisten riittävästi arvostamaa, mutta se on välttämätöntä – todella välttämätöntä.

Näillä ajatuksilla avaan Asunnottomien yön!