Raportti Jyväskylän Asunnottomien yö -tapahtumasta

Markku Leinonen

ASUNNOTTOMUUS ON HÄPEÄPILKKU

Asunnottomien yö -tapahtuma Jyväskylän Raksahallissa

Asunnottomien yö -tapahtumaa vietettiin tänä vuonna maassamme jo kymmenettä kertaa. Asunnottomien yö on osa YK:n julistamaa köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää 17. 10. ja siihen liittyviä tilaisuuksia järjestettiin eri puolilla Suomea. Jyväskylän Katulähetys ry järjesti kaksi tilaisuutta. Kalliomäen puolimatkankodissa oli avoimet ovet, kahvitus, keskustelua asunnottomuuden poistamisesta, musiikkia ja muutakin ohjelmaa. Kankitien uudessa Raksahallissa esiteltiin Katulähetyksen toimintaa ja järjestettiin puolueiden edustajien paneelikeskustelu. Puheenjohtajana tilaisuudessa toimi Katulähetyksen henkilöstöasioista vastaava Aulis Alanko. Hän johdatteli illan aiheisiin: päihdeongelmaisten asunnottomuuteen, työttömyyteen ja köyhille jaettavaan ruoka-apuun. Alanko kertoi työttömyyden heijastuvan monin tavoin syrjäyttävästi ihmisten elämään. Noin 23 % Jyväskylän talouksista on avun tarpeessa. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaupungin työttömistä on huolestuttavasti jo runsas viidennes.

Ruoka-apua köyhille teemaa valottivat puolestaan eläkkeellä oleva merikapteeni, Rauno Kosonen ja Jokapäiväinen leipä -projektin työntekijä Laura Luukko. Vapaaehtoisena mukana oleva Kosonen kertoi omasta hengellisestä kurssinmuutoksestaan 1990-luvun alussa ja yhteiskunnallisesta heräämisestään vuonna 1998, jolloin hän palasi Suomeen. Hän koki tuolloin kulttuurishokin. Kovuus, oman edun tavoittelu ja rikollisuus olivat huolestuttavasti lisääntyneet. Kosonen hakeutui vähäosaisille suunnatun humanitäärinen auttamistyön piiriin ja vuonna 2004 alkoi yhteistyö Katulähetyksen kanssa. Silloin käynnistyi Katulähetyksen Jokapäiväinen leipä -projekti, joka yhdistyi seuraavana vuonna kaupunkiseurakunnan ruokapankki -toimintaan. Tämä projekti kesti kolme vuotta ja jatkui vuoteen 2007 asti, jolloin se sai jatkokseen 5-vuotisen Jopapäiväinen leipä 2 -projektin. Kosonen kertoi lopuksi oman julistus- / diakoniatyönsä olevan kuin pisara meressä, viittasi syrjäytyneiden suureen määrään Jyväskylässä ja Kristuksen käskyyn. Elämä on Jumalan lahja. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa.”

Laura Luukko esitteli projektia yksityiskohtaisemmin. Ruokapankkitoiminnan lisäksi pyritään tarjoamaan työllistymismahdollisuuksia mm. pitkäaikaistyöttömille, maahanmuuttajille ja vajaakuntoisille. Hän kuvasi havainnollisesti ruokapankkitoiminnan periatteita, valvontaa, ruoan saannin kriteereitä, ruokakassien sisältöä ja asiakasmääriä. Keskimääräinen asiakasmäärä jakopäivinä vuoden 2008 aikana on ollut 92 oltuaan edellisenä vuonna 98. Asiakkaista hieman yli puolet on työttömiä, neljännes eläkeläisiä, runsas viidennes jollain muulla Kelan tuella ja vain 2 % työssä käyviä.

Ennen paneelikeskustelua katsottiin vielä koskettava Täällä pohjan tähden alla dia -esitys, mikä sopivasti pysäytti niin keskustelijat kuin yleisönkin. Keskustelu eteni enimmäkseen rauhallisissa tunnelmissa vaikka teräviäkin mielipiteitä esitettiin, äänestettiin konserttitalon rakentamisesta ja kuultiin kriittisiä puheenvuoroja yleisön joukosta. Puolueiden edustajat vasemmalta oikealle olivat myönteisen yksimielisiä Jyväskylän Katulähetyksen toiminnan arvosta. Iltaan kuuluvaa kadun väriä ja ääntä antoivat Kankitien ensiaskeleen asukkaat. Asunnottomuus on häpeäpilkku, jää pistona soimaan mielen pohjalle.

Kokoomuksen Pipsa Wilhelms painotti pitkäjänteisen tuen merkitystä ja kaikkien keinojen käyttöön ottoa ongelman ratkaisussa. Erilaiset yhdistykset ja yhteisöt ovat hyviä yhteistyökumppaneita ja yksityissektorilta voi mahdollisesti löytyä sellaisia palveluja, joilla päästäisiin ongelmien syihin. Keskustan Raimo Sopo painotti terveiden työpaikkojen syntymistä työttömyysongelman ratkaisussa. Hän myös toi esille päättäjien rajalliset mahdollisuudet tyydyttää kaikkia tarpeita, sillä samoista rahoista kamppaillaan. Sopon mukaan nyt on käytävä arvokeskustelua niin puolueissa kuin henkilökohtaisestikin. Kristillisdemokraattien Kari Lahden mukaan nyt olisi otettava nöyrästi peili käteen ja hoidettava tämä asia yhteistoiminnassa. Tilastoilla ei voi ylpeillä ja yksikin asunnoton on liikaa. Hän toi esille myös asunnottomuuden sisäiset henkiset merkitykset. Perussuomalaisten Timo Aallon mukaan syrjäytyminen ei aina ole yhteiskunnan vika, myös käyttäytymismallit ovat tärkeitä. Kolmannen sektorin palveluista on pidettävä kiinni ja helpotettava pienyrittäjien toimintaa. Kommunistien Mauri Jukarisen mukaan ei ole häpeä jos köyhiä autetaan ja siitä tulee velkaa, kuten on käynyt Katulähetyksessä. Yhdistys tekee hienoa työtä. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla yhteiskunta, joka ei tarvitse kolmatta sektoria. Nyt köyhät on kutsuttu talkoisiin kapitalistin hyväksi. Sosiaalidemokraattien Markku Väätäisen mukaan kolmannella sektorilla on paras kokemus tukiasumisen järjestämisessä. Sosiaalisen yritystoiminnan hän näki hyvänä asiana ja katsoi, että asumisen ympärille voidaan rakentaa toimintaa palvelemaan kokonaisvaltaista kuntoutusta. Vihreiden Nico Holmberg näki kolmannen sektorin olevan joustava ja nopea muuttuvissa tilanteissa. On myös tekemisen taitoa ja kokemusta. Se täydentää hyvin julkista sektoria. Holmbergin mukaan yhteiskunnan on kuitenkin kannettava vastuunsa. Pitkäjänteisyys työssä on tärkeää. Vasemmistoliiton Ilkka Pernun mukaan syrjäytymisen aiheuttamana suurimpana vauriona ihmiselle on itsetunnon, elämisen tahdon ja tulevaisuususkon mureneminen. Virallinen järjestelmä ei aina tavoita avun tarvitsijoita. Vertaistukitoiminnassa terapeuttinen vaikutus on hyvä.

Perjantai-ilta päättyy leppoisasti, vaikka tilaisuudelle varattu aika ylitettiinkin. Maailmaa oli parannettu. Keskustelijat poistuvat sovussa paikalta. Joku ensiaskeleen asukas vaihtaa pihalla ajatuksia autoa odottavan poliitikon kanssa. Pilke silmäkulmassa hän kertoo tulleensa kuuntelemaan, mitä paskaa täällä jauhetaan. Hän ei sittenkään ollut käyttänyt puheenvuoroa vaan hillinnyt itsensä. Toinen asukas koputtelee Raksahallin juuri lukittuun oveen. Kurkistee sisälle ikkunasta. Vieläkö olisi kahvia ja pullaa? Pian viimeisenkin poliitikon auton perävalo katoaa pimeään iltaan. Mies kävelee Kankitien märkään päähän.

Sivun alkuun    Jyväskylän tapahtuma 2008  |  Arkisto