MITEN YÖ TOTEUTUI PORISSA?

1. TAPAHTUMAN JÄRJESTÄMISEN HISTORIAA PORISSA

Porin tapahtuman motoksi voisi määritellä ”kansalaistoiminnalla köyhyyttä vastaan – ääni äänettömille!” Tähän alkuun on tällä kertaa katsottu aiheelliseksi tarkastella Porin tapahtuman taustoja. Viime vuosituhannen lopulla valtakunnan silmäätekevien allekirjoittaman nälkätyöryhmän muistion myötä perustettiin ruokapankkeja ja kirkoissa kerättiin kolehteja köyhille ja näin tehtiin Porissakin. Ruokapankkien yksi keskeinen merkitys oli nähdäkseni olla viimeisellä luukulla olevien äänettömien äänenä. Porissa alettiin 17.10.2002 järjestää köyhyyden vastaisen päivän yhteydessä asunnottomien yö-tapahtumaa. Köyhyyttä oli jo tätä ennen käsitelty joissakin tilaisuuksissa mm. Pormestarinluodossa. Asunnottomien yö-tapahtuma oli jo usean vuoden ajan kytketty valtakunnallisesti YK:n köyhyyden vastaiseen päivään. Koordinaattoreina toimivat tuolloin Vailla Vakinaista Asuntoa VVA ja Elämäntapaliitto. Asunnottomien yö-tapahtuman kytkemistä porilaisiin köyhyyden vastaiseen päivään oli esitetty valtakunnallisten järjestäjien suunnalta jo aiemmin, mutta ajatus oli tyrmätty Porissa kommentilla ”ei meillä ole asunnottomia!” Muuallakin kerrottaessa Porissa järjestettävästä asunnottomien yö-tapahtumasta, on kysytty epäilevään sävyyn, ei kai teillä siellä ole asunnottomia? Näin lienee paikallaan heittää kysymys itselleenkin, miksi sitten järjestää köyhyyden ja asunnottomuuden vastaista tapahtumaa?

Vastauksena edellä esitettyyn kysymykseen voisi heittää sen, että yltäkylläisyyden keskelläkin voi pudota railoon! Edellä mainittu VVA johdattelee kysymyksen pariin nimellään ”Vailla Vakinaista Asuntoa”. Siis asunnottomuutta on muutakin kuin se, että on totaalisesti ”ulkoruokinnassa”. Siis heitettäköön uudelleen kysymys, onko mielekästä järjestää Porissa asunnottomien yö-tapahtumaa? Tähän kysymykseen törmättiin myös vuonna 2002, kun esitettiin tapahtuman järjestämistä Porissa. Paikallinen Elämäntapayhdistys oli rahaton ja käytännön asioitakin hoidettiin muutaman vapaaehtoisen voimin, jotka pitivät asiaa tärkeänä. Liikkuminen Porin seurakuntakeskuksessa oli johtanut seurakuntayhtymän diakoniatyöhön tutustumiseen ja ilmapiirin turvallisuus johti kolkuttelemaan kyseisten seurakuntatyöntekijöiden oville. Näin tuli heitetyksi ilmaan, voitaisiinko toteuttaa tällainen tapahtuma? Vastaus tuli nopeasti, että ilman muuta kunhan löydetään tapahtumaan ohjelmaa. Seurakunta maksaa sopan. Seminaarin järjestämiseen Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisa tarjosi tilat ja dosentti Kari Vähätalo Helsingin yliopistosta tuli talkooperiaatteella luennoimaan kaupunkiköyhyydestä. Kaiken lisäksi Aki Kaurismäki tarjosi elokuvansa ”Mies vailla menneisyyttä” yleisönäytökseen, joka toteutettiin suurimmassa elokuvateatterisalissa täydelle salille. Työttömät toteuttivat sopan tuottamisen ja köyhyyttä torjuttiin järjestämällä EU-ruokakassien jako. Näin syntyi YK:n köyhyyden vastaisen päivän tapahtuma, johon oli kytketty asunnottomien yö-tapahtuma. Siis asunnottomien yö-tapahtuma toteutetaan kaupungissa, josta sanotaan, että täällä ei ole asunnottomia! Tuo kommentti on mukana siksi, että siihen on edelleenkin törmännyt silloin tällöin, kun on näistä tilaisuuksista ollut puhetta. Todettakoon kuitenkin, että sosiaaliviranomaisen taholta on myönnetty muutamien olevan asunnottomia, mutta tässäkin pitää huomioida tilaston ja todellisuuden väliset kysymykset.

Köyhyys- ja asunto-ongelmista puhuttaessa on muistettava, että kuka tahansa voi pudota. Kestävällä jäälläkin voi olla paikkoja, jotka pettävät. Tässä mielessä on hyvä palauttaa mieliin tosiasia, että se mitä olet rakentanut vuosikausia, saattaa tuhoutua yhdessä yössä. Jatkoksi tälle on hyvä kehotus, että rakenna siitä huolimatta! Näitä tilaisuuksia järjestäessä on käynyt jo muutaman kerran mielessä vetäytyminen toiminnasta, mutta ne muutamat innokkaat toimijat ovat pitäneet työssä mukana ja pieni porukka on pysynyt remmissä mukana. Kiitokset tässäkin yhteydessä kaikille niille tahoille, jotka ovat nyt ylläpitäneet tämän toiminnan jatkamista. Sinänsä ei tietenkään ongelmia ratkaista köyhyyspäivien ja asunnottomien yö-tapahtumien järjestämisellä, mutta jo se, että pienempikin joukkio on koolla teeman merkeissä voi käynnistää pienen puron suurempaa jokea kohti köyhien asian puolesta. Jokainen meistä voi osaltaan olla virittämässä asioiden liikkeelle käynnistämistä. Saunanpesän tulikin syttyy useimmiten parilla tulitikulla. Tosin turhautuminenkin on mahdollista. Tällainen on käynyt välillä mielessä kun yhteiskunnan kaapin päällä olevia on turhan vähän näkynyt tilaisuuksissa. Kuitenkin Tasavallan presidentin vierailut Helsingissä ja paikallisesti kaupunginjohtajan mukaantulo rohkaisivat jatkamaan.

Tätä pienhistoriikkia kirjoittaessa muistuu mieleen aiemmasta, kun kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen uhrasi sunnuntaipäiväänsä ja tuli tilaisuuden alustajaksi. Hänen viestinsä oli tuolloin, että tällä saralla työtä riittää jokaiselle. Toinen tuon päivän raporttiin kirjattu asia oli se, että meidän jokaisen lähipiiristä löytyy kurimuksiin joutuneita ja tämä kohtalo voi kohdata ketä tahansa. Siis yltäkylläisyyden keskelläkin voi olla köyhyyttä ja asuntojen ylitarjonnan oloissakin voi joutua asunnottomaksi. Tuon vuoden tilaisuudet olivat kenties tähän mennessä antoisimmat, kun Keski-Porin kirkko täyttyi Tuomas-messuun, jonka saarnassa kuului köyhyyden ilmiö. Alkuvaiheen jälkeen on siis ajoittain tuntunut siltä, että köyhyyden asia ei laajemmin kiinnosta paikallista eliittiä. Näissä kansalaistoiminnoissa tarvitaan toimijoiden verkostoa, jonka rakentaminen ja ylläpito ei aina ole helppoa. Tämä kysymys oli keskeinen vuonna 2007. Kaikkineen tämä toiminta näyttää olevan kestävyyslaji.

2. VUONNA 2007 PORISSA

2.1 VALMISTELU

Porin seudun elämäntapayhdistys ry oli kirjannut toimintasuunnitelmaansa köyhyyden vastaisen tapahtuman ja asunnottomien yön järjestämisen. Kuitenkin oli epävarmuutta tapahtuman toteuttamisen suhteen. Tästä huolimatta vuosikokouksen jälkeisessä hallituksen kokouksessa 30.5.2007 todettiin järjestämisen edellytykset olevan olemassa, kun Porin A-Kilta ilmoittautui vapaaehtoiseksi käytännön toteuttajaksi ja myös ilmoitti, että he ovat valmiit toteuttamaan asunnottomien yö-tapahtuman täysimääräisesti eli tulet palavat läpi yön. Sittemmin Elämän Eliksiiri ry ilmoitti olevansa käytettävissä ja antavansa kaiken tarvittavan tuen ja myös vapaaehtoisvoimia käyttöön tapahtuman toteutukseen. Kyseinen yhdistyshän oli jo edellisenä vuonna järjestänyt köyhyyden vastaisen päivän merkeissä erityisen köyhien tilaisuuden. Ev.lut. seurakuntayhtymä lupasi edelleen taloudellista tukea tilaisuuden toteutukseen. Aiemmin keskeisesti mukana ollut Porin seudun työttömät olivat tervetulleita mukaan ja sen hallinnossa mukana olleiden taholta ilmaistiinkin myönteisyyttä, mutta jostakin syystä kuitenkin yhdistyksen mukanaolo jäi vaatimattomaksi.

Varsinaisen suururakan tekivät tapahtuman toteuttamiseksi Elämän Eliksiiri ry:n ja Porin A-Killan Pirskatin toimintakeskuksen vapaaehtoiset. Ilman heidän panostaan tapahtumaa ei olisi saatu toteutetuksi. Näiden vapaaehtoisten panos osoitti jälleen sen voimavaran, johon asialleen vihkiytyneet omaavat. Porin seudun elämäntapayhdistyksen hallitus oli päättänyt tänä vuonna kutsua seminaarin puheenvuorojen käyttäjiksi politiikan edustajia. Ensisijaisesti kutsu esitettiin politiikkaan siirtyneelle Turun piispan virassa olleelle kansanedustaja Ilkka Kantolalle, joka kuitenkin ilmoitti aikaisessa vaiheessa, ettei voi tilaisuuteen osallistua. Korvaajiksi järjestelytoimikunta päätti kutsua paikallisia kansanedustajia. Heille kutsu välitettiin elokuussa Satakunnan kansanedustajien yhteistyöryhmän vetovastuussa olleelle kansanedustajalle. Tämä marssijärjestyksen mukainen toimintamalli osoittautui hyvin huonosti toimivaksi ja näyttikin pitkään siltä, että paikalle ei saada yhtään kansanedustajaa. Porin sosiaaliviraston toimistopäällikkö Kaiju Hämäläinen oli lupautunut alustamaan paikallisesta köyhyydestä tutkimuksensa valossa. Lopulta alkoi näyttää siltä, että sosiaaliviraston toimistopäällikkö Kaiju Hämäläinen joutuukin yksin vastaamaan seminaariosion puheenvuoroista. Kun kansanedustajien osanotosta ei saatu tietoa, ei voitu myöskään hakea paikallisia korvaavia politiikan tuntijoita. Viime hetkellä kuitenkin saatiin kahdelta porilaiselta kansanedustajalta viesti, että he voivat tulla tilaisuuteen klo 17.

2.2 KÖYHYYSSEMINAARI

Tilaisuuden avasi Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisan puolesta Merja Majalahti. Hän totesi, että YK:n yleiskokous on määritellyt tämän päivän köyhyyden vastaiseksi päiväksi. Tähän on jo kymmenenä vuonna Suomessa liitetty asunnottomien yö-tapahtuma. Köyhyyden vastainen päivä aikoinaan on käynnistynyt 20 vuotta sitten 17.10.1987 Pariisissa järjestetystä tilaisuudesta.

Tilaisuuden alustajaksi oli lupautunut Porin sosiaaliviraston toimistopäällikkö Kaiju Hämäläinen, joka oli pro gradu työssään ”Ettei totuus unohtuisi – ruoka-avun tarve Porissa” käsitellyt paikallista köyhyyttä ruuanjakopisteiden kautta. Hän kertoi tutkimuksensa taustoista. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella, köyhyyden olemusta ja sitä, kuka on köyhä. Sosiaalivirastossa oli todettu toimeentulotuen hakijoiden määrän laskeneen, mutta samaan aikaan lehdistössä näkyi juttuja ruokajonoista ja toimeentulotuen määrään tyytymättömyys ilmeni oikaisuvaatimuksissa. Tutkimusta tehtäessä pitkien ruokajonojen näkeminen havahdutti. Haastatteluista varsin moni kieltäytyi, kun ei halunnut tulla huomatuksi jonossa seisseenä. Haastatteluissa olleet mainitsivat sen, että yhteiskunta ei ollut pystynyt turvaamaan inhimillisesti katsottavaa olemisen tasoa ja näin leivän jatketta haettiin ruokajonoista.

Hämäläisen tutkimuksen kaikki haastatellut olivat tuloköyhiä. Heissä oli sellaisiakin, joilla ei ollut lainkaan omia tuloja, kun puolison eläke- tai muut tulot ylittivät 750 € rajan. He totesivat ensi kerran jonoon tullessaan hävenneensä, mutta sittemmin kynnys madaltui. Taustalla yleisin tekijä oli pieni eläke tai työmarkkinatuki. Suoranaista nälkää eivät välttämättä olleet nähneet, mutta jos ei tätä ruuanjakopisteen kassia olisi ollut, myös nälkä olisi tullut talouteen. Kaiju Hämäläinen puuttui myös yleiseen syrjäytymisen käsitteeseen. Haastatellut eivät olleet kokeneet olevansa syrjäytyneitä. He katsoivat syrjäytyneen olevan silloin, kun sosiaalisia kontakteja ei ole olemassa. Heillä oli sosiaalisia verkostoja käytettävissään. Toimeentulotukijärjestelmän toimivuus katsottiin sinänsä kohtalaiseksi, mutta harkinnan oikeudenmukaisuuteen he eivät luottaneet. Universaaliin järjestelmään luotettiin enemmän. Kun ruoka-avun hakijat ovat tuloköyhiä, se osoittaa sen, että julkinen turvaverkko ei näytä pitävän. Siinä näyttää olevan kohtuuttoman paljon ihmisen mentäviä aukkoja. Tutkimuksessa oli huomioitu paikallisen sosiaalipolitiikan mahdollisuuksien käyttö, mutta se todettiin sittenkin rajalliseksi. Selväksi tuli, että vähimmäisturva ei kata ja siitä on olemassa muidenkin tutkimusten valossa riittävän selvästi näyttöä ja tietoakin.

Alustuksen jälkeen oli mahdollisuus muutamaan yleisöpuheenvuoroon. Niissä todettiin mm. se, että politiikassa pitää kunnioittaa tutkimustietoa. Kuten alustuksesta ilmeni, vähimmäisturvan riittämättömyydestä on riittävästi tietoa, mutta jostakin syystä sitä ei ole huomioitu. Väliin tuntuu siltä, että tutkimustieto jää jonnekin matkalle eikä se tavoita politiikkaa. Puheenvuoroissa todettiin myös se tosiasia, että sosiaalietuuksia jää käyttämättä niihin oikeutetuillakin. Epäiltiin jopa sitä, että kertovatko viranomaiset kaikista mahdollisuuksista, koska kaikkien etuuksien käyttäminen tulisi liian kalliiksi. Kaiju Hämäläinen totesi, että sosiaalityöntekijän rooli on kieltämättä vaikea, mutta hänen on tästä huolimatta lähdettävä ihmisen ainutkertaisuudesta ja hänen ainutkertaisesta elämäntilanteestaan.

Paikalle oli saapunut myös kansanedustaja Antti Vuolanne, joka totesi puheenvuorossaan, että kysymyksessä köyhyystyössä on työ, jotka meidän kaikkien tulee tehdä yhdessä. Tosin on myös tunnustettava, että poliitikotkin ovat ihmisiä ja kaikki heistäkään eivät näe köyhyyttä yhteiskunnallisena asiana, vaan kunkin yksilön omana syynä. Politiikan lähtökohtana tulee olla tasapuolisuus, oikeudenmukaisuus ja ennen muuta ihmisarvo. Yhteiskunnalliseen keskusteluun pitää saada tosiasioita esiin. Juhlapuheissa näyttää useinkin olevan paljon kätkettyä viestiä. Nyt valtakunnallisessa politiikassa on käynnistetty sosiaaliturvauudistus ilman yhtään lisäeuroa. Kyseinen uudistus näyttäisi siten olevan hankkeissa toteuttaa niin sanotusti nollasummapelinä eli joltakin pois, jos jollekin suostutaan antamaan jotakin lisää. Tiettyä kovenevaa politiikkaa osoittaa myös työministeriön lakkauttaminen. Työttömyys on tosin laskenut, mutta tästä hyöty ei kohtaa heikoimpia.

Kansanedustaja Antti Vuolanteen puheenvuoroon yleisöltä ehdittiin ottaa pari kommenttia, joissa todettiin mm. se, että ihmisten jako ”meihin” ja ”heihin” vie metsään. Sosiaalityön on oltava asiakkaan puolella ja myös politiikan on lähdettävä heikoimmasta lenkistä. Perusteettomiin päätöksiin ei pidä tyytyä, vaan niitä on vastustettava ja haettava muutosta. Porissa suunnitteilla olevan työllisyysprojektin käynnistäminen on välttämätöntä ja köyhyyden kovan ytimen auttaminen kaipaa välttämättömiä toimia. Puheenvuoroissa todettiin myös se, että sinänsä köyhyys ei johdu Porissa porilaisista sosiaalityöntekijöistä, vaan valtakunnan politiikka on pielessä, kun maassa on 600 000 köyhäksi määriteltävissä olevaa.

Toisena kansanedustajana paikalla oli Krista Kiuru, joka puheenvuorossaan totesi, että oikeutetusti heille esitetään kysymys, miksi ette ole hoitaneet asiaa. Tässä mielessä heidän politiikan tekijöinä on syytä katsoa peiliin. Tässä asiassa ei heillä sosialidemokraateillakaan ole aivan puhtaat jauhot pussissa tässä asiassa. Toisaalta on myönnettävä tietyt jarrutekijät:

• puolesta puhujia on kovin vähän
• aina asiaan puututtaessa kysytään hintalappua eli mitä se maksaa
• nyt on sosiaaliturvauudistus käynnistymässä, mutta kysymys on jälleen, millä periaatteilla se tullaan toteuttamaan

Suomi elää nyt taloudellisesti historiansa vahvimpia aikoja. Ylijäämää on tulossa yli kolme miljardia euroa, mutta kenelle tästä hyöty lopulta lankeaa, on eri asia. Köyhyyteen liittyvänä on tarpeen olla joitakin käsitemäärittelyä kuten esimerkiksi köyhyysrajan määrittely. EU:n määrittelemän köyhyysrajan alapuolella elää 12 prosenttia kansalaisistamme eli noin 600 000 ihmistä. Kyseinen köyhyysraja on 40 prosenttia keskipalkasta, mikä ei ole kehuttava taso. Mitä sitten on tarjolla reseptiksi. Tietysti yksi on työ, mutta sen ohella tietyissä tilanteissa tarvitaan rahaa. Liian moni elää tänä päivänä pelkästään toimeentulotuen varassa, mikä on inhimillisesti katsottuna ala-arvoinen taso. Heitä ovat mm. yli kolmilapsiset perheet, työttömät ja erityisesti pitkäaikaistyöttömät ja opiskelijat. Porissa pitäisi ryhtyä selvittämään perinpohjin, mitä tässä asiassa onkaan kysymys. On myös muistettava, että köyhyys on moninainen ilmiö. Siinä on tuloköyhyyden ohella olemassa myös sosiaalinen köyhyys, millä alueella on paljon tehtävää. Tätä helpottamaan tarvitaan mm. maksuvapautuksia lisäämään harrastus- ja virkistysmahdollisuuksia. Köyhyydessä on erityisesti huomioitava sen eriarvoistava ja erkaannuttava vaikutus. Perusoikeuksien pitää kuulua kaikille ja köyhyyden oloissa tämä ei toteudu.

Kommenteissa todettiin, että on valtakunnallisesti korvamerkittyjä asioita, jolloin yksittäisen sosiaalityöntekijän liikkuma-ala ja harkintavalta on kapea. On myös nähtävissä ajan henkenä asenteiden kiristymistä, jotka saattavat ulottua päätöksentekoon. Todettiin, että ihmisillä on puutteelliset tiedot oikeuksistaan. Köyhyyden asioissa on käärittävä hihat ja puhuttava asioista oikeilla nimillä ja syvällä rintaäänellä eikä nollasummapelillä ongelmia ratkaista. Kympin korotus johonkin muuhun tukeen napsahtaa toimeentulotukiasiakkaalta pois, jollei toimeentulotuen tasoa samalla koroteta. Yhteisesti niin kansanedustajat kuin paikalla olleet sosiaalityöntekijät ja yleisö ihmettelivät sitä, miksi perusturvaa ei ole sidottu indeksiin vaikka kaikkea muuta on sidottu. Keskustelussa todettiin myös se, että kannustaminen sana esiintyy lähes kaikessa mahdollisessa puheessa. Aina kaikkia käsketään kannustaa ja kaikkia myös aina vaan kannustetaan, mutta mikä tämän kannustamisen takana oleva ajatus lopulta sitten on? Sieltä löytyy jokseenkin kielteinen mielle. Herääkin kysymys, koska kyseinen kannustaminen voisi muuttua mieleltään positiiviseksi.

2.3 ILTATILAISUUS JA ASUNNOTTOMIEN YÖ

Elämän Eliksiiri ry ja A-Killan Toimintakeskus Pirskatin vapaaehtoiset olivat tehneet suurtyön järjestämällä asunnottomien yön hernekeiton, lettuja ja makkaranpaiston toimintakeskuksen pihaan. Elämän Eliksiiri toteutti varsinaista köyhyystyötä jakamalla myös ruokakasseja tarvitsijoille. Kaikki jaossa olleet 150 kassia menivät tarpeeseen. Yhdistys oli tuonut myös syysvaatteita jaettavaksi ja vaatetarvitsijoita olikin vaatepöytien äärellä hakemassa tarpeeseensa vaatetta. Illan aikana väkeä oli toimintakeskuksen pihapiiri täynnä ja kaikkineen ylitettiin kaikki ennakkoarviot eli saavutettiin Porin tapahtumien yleisöennätys kolmensadan ylittävällä väkimäärällä. Pirskatin vapaaehtoiset viettivät sisukkaasti asunnottomien yötä aamuun saakka ja yön aikaan piipahti sekä paremmin että huonommin asuvia. Kävipä matkalta palaamassa ollut varakansanedustaja Aki Nummelin aamupuoleen keskustelemassa yötä viettävien kanssa. Hän edusti poikkeuksellista politiikan joukkoa, sillä hän oli Krista Kiurun kanssa illan ainoat varsinaiset päättäjät. Sosiaalikeskuksen osastopäällikkö Jarmo Viljanen oli muutaman työntekijän kanssa varsin myöhään paikalla. Myös muita köyhyyden parissa työtä tekeviä yli 300 pihapiirissä liikuskelleen väen joukosta saattoi havaita, mutta joitakin myös kaivattiin.

Illan viihtyvyyttä takasi musiikki, jota aluksi esittivät Krista ja Allan sekä sitten ”puikkoihin” tarttunut Palje-klubin soittajaryhmä. Musiikkia oli käytettävissä myöhemmin yölläkin, kun kitaraan tarttuivat Reijo Rajala ja Juuso Leivonniemi. Musiikissa oli hengellisen musiikin ohella kansanmusiikin kappaleita. Paikalla vieraili myös A-Kiltojen Liiton toiminnanjohtaja Ville Liimatainen, joka kiitti järjestäjiä tästä näyttävästä tapahtumasta.

Paikalla pitkään viihtynyt kansanedustaja Krista Kiuru käytti puheenvuoron, jossa hän luki kohtia todellista köyhyyttä kuvaavan kirjan ”Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä” kertomuksia. Kyseinen kirja oli jaettu kansanedustajille edellisellä viikolla. Kirjasta otetut kertomukset ”vielä eilen”, ”selviytymistaistelua arjessa” ja ”köyhyysrasismia” kuvaavat köyhyyden todellisuutta. Näissä kertomuksissa koskettavasti kerrotaan, mitä köyhyys on yksittäisen perheen ja yksilön kohdalle sattuessa. Kertomukset kuvaavat sitä kokemusmaailmaa, joka on todellisuutta köyhyydessä eläville. Oikeastaan tässä piileekin se ongelma, joka on havaittavissa eri maailmoissa elävien ihmisten toistensa ymmärtämisen pulmissa. Tällaisten köyhyystapahtumien merkitystä voisikin pitää juuri kokemusten vaihtamisen ja tilanteiden ymmärtämisen kannalta tärkeinä. Toivottavasti kansanedustajat lukevat saamansa kirjan.

Krista Kiuru oli kertonut kollegalleen, kansanedustaja-runoilija Tommy Tabermannille, että hänen pitäisi käyttää puheenvuoro tällaisessa tilaisuudessa, mutta mitä hänen olisi hyvä sanoa. Tabermann oli halunnut auttaa kolleegaansa ja lähettänyt tekstiviestillä tilaisuudessa esitettäväksi runon, joka oli seuraava:

”On vain yksi leipä, yhteinen,
yhdessä leivottu,

On vain yksi suu, yksi jokaisella,
kerran rintaa imenyt,

On vain yksi vatsa, jokaisella yksi,
nopeasti täytetty, tyydytetty,

Miksi maailmassa on niin monta tyhjää vatsaa,
niin monta kylmää kättä?

Miksi leipää on niin vaikea murtaa, jakaa?
Onko käsien todella hyvä olla kylminä?

Kumpi sinä haluat olla?
Se, joka murtaa leivän, vai
se, joka vie leivän lapsen suusta?

Onko vastaus todella vaikea?”

Porukka pieneni hiljalleen yötä kohti mentäessä, mutta yllättävän suuri ryhmä näitä yöeläjiä kuitenkin oli ja keskustelunaiheita riitti. Jokunen saattoi hiukan hämmentyäkin esiin tulleista teemoista, jotka saattoivat välillä hipoa lähes kaikkea maan ja taivaan väliltä. Jotenkin tuli mieleen mahdolliset nuotioilla keskustelut, joita kortteeria vailla olevat käyvät omilla tulillaan. Tunnetusti ja joskus jonkin verran kyseisillä tulilla liikkuneena voi sanoakin, että todellisuudessakin kyseiset keskustelut hipovat syntyjä syviä, sillä joukossa on maailman parhaita arjen filosofeja, mitä osoittavat kansanedustaja Krista Kiurunkin lukemat katkelmat köyhien omista kirjoituksista.

Toimintakeskus Pirskatissa oli myös tietoliikenneyhteydet auki ja näin saatettiin kirjailla yön mittaan viestejä asunnottomien yön vieraskirjaan ja myös Pirskatin oma nettisivusto oli auki. Näillä sivuilla käytiinkin yön mittaan. Mielenkiintoista olivat yökeskustelut, joissa sivuttiin monia asioita ja hyvin persoonallisilla näkökulmilla. Jätkänkynttilät antoivat pihaan tunnelmaa. Viimeisetkin yötä valvoneet saattoivat aamun valjetessa todeta asunnottoman yön olevan takana. Nettisivuilta löytyy kommentteja ja tekstiä kuvineen tapahtumasta.

3. LOPPULAUSEET

Tähän voidaan vielä palauttaa historiasta mieliin 17.10.1987, jolloin tämä seuraavan isä Joseph Wresinskin teksti oli lähtökohtana silloiselle tilaisuudelle. Sittemmin tämä teksti oli silloisen järjestelyryhmän kääntämänä ja Armi Kanniston lukemana Porin Pormestarinluodon tilaisuudessa 17.10.2002 ja tämän saman tekstin hän luki yöeläjille Pirskatissa 17.10.2007 ja alla teksti on toimintakeskus Pirskatin sivuilta otettuna.

JOSEPH WRESINSKIN KIRJOITUS (18.10.2007)

Minä kerron teistä...
Säkeitä neljännen maailman - köyhien ja syrjäytyneiden - kunniaksi
Kaikki te miljoonat lapset, naiset ja miehet,
jotka olette kuolleet kurjuuteen ja puutteeseen
ja joiden perintö on meidän käsissämme,
en enää seiso tällä ihmisoikeuksien aukiolla tuodakseni esiin teidän kuolemanne.
Minä kerron teidän elämästänne.
Minä kerron teistä, äidit, joiden lapset tulevat hylätyiksi
ja ovat jo syntyessään tuomittuja kurjuuteen.
Minä kerron teistä, lapset, jotka nälän ja tuskan lannistamina
ette enää pysty hymyilemään, mutta silti kaipaatte rakkautta.
Minä kerron niistä miljoonista nuorista, joilla ei ole mitään syytä uskoa tai luottaa,
tai edes olla olemassa,
ja jotka turhaan etsivät tulevaisuutta tässä järjettömässä maailmassa.
Minä kerron teistä, köyhät, jotka aina olette olleet, ja yhä tänään olette köyhiä,
jatkuvasti tien päällä, paeten paikasta paikkaa, halveksittuina ja häpäistyinä.
Työmiehet ja - naiset, joiden kädet lepäävät hyödyttöminä.
Työmiehet ja naiset, joita ei työn raskaus muserra, ilman elinkeinoa.
Miljoonat miehet, naiset ja lapset, joiden sydämet lyövät yhä taistelun tahtiin,
joiden miehet nousevat kapinaan sitä epäoikeudenmukaisuutta vastaan,
jonka he ovat kohdanneet, ja joilla rohkeutensa perusteella on oikeus varauksettomaan arvostukseen.
Minä kerron teistä, lapset, miehet ja naiset, jotka ette halua tuomita, vaan rakastaa, rukoilla,
tehdä työtä ja yhdistää voimanne vastuuntuntoisemman maailman puolesta, maailman,
meidän maailmamme, jossa kaikilla ihmisillä olisi mahdollisuus tehdä parhaansa.
Minä kerron teistä, miehet, naiset ja lapset.
Teidän maineenne on kaiverrettu marmoriin.
Käsin, työkaluin ja sydämin
tällä ihmisoikeuksien aukiolla.
Minä kerron teistä, jotta ihmisyys voisi viimein saavuttaa todellisen luonteensa,
jossa osattomuudelle ei ole sijaa.
- Joseph Wresinski
17. lokakuu 1987

Tässä vuosien saatossa on väliin tuntunut siltä, että köyhän ääni kiinnostaa kovin vähän yhteiskunnan eliittiä. Kaikkineen voidaan heittää kysymys ”kuuleeko kukaan köyhän ääntä?” Ollaanko Suomessa linnoittauduttu eliitin suljettujen ovien taakse? Tarvittaisiinko etsivään työhön lisäpanostusta ja pitäisikö saada uudistetuksi 1960-luvun mallisia uusia ”marraskuun liikkeitä”. Tässä valossa on jo olemassa signaaleja vapaaehtoisten ylläpitämien leivänjakopisteiden muodossa kunhan niille turvataan toimintaedellytykset. Viimeisellä luukulla olevat tarvitsevat kyseisen luukun, kun yhteiskunta on jättänyt. Näissä voi kokea, että kaveria ei jätetä, kun jossakin muualla on tullut tunne ”kaverille ei jätetä!” Vaikka kansantaloudessa pyyhkii hyvin, edelleen pitää paikkansa sekin, että köyhät ovat aina keskuudessamme vaikka köyhiä ei pitäisi enää ollakaan. Toisaalta muistettakoon, että asuminen on muutakin kuin katto pään päällä. Kattohan on teltassakin! Siis uskottakoon edelleen tämän työn merkityksellisyyteen ja siksi järjestettiin 17.10.2007 kyseinen köyhyyden vastaisen päivän ja asunnottomien yön tilaisuus Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisassa ja Toimintakeskus Pirskatissa, jossa oltiinkin läpi yön. Aamuyön tunteina Porin A-Killan puheenjohtaja Jarmo Koivula jakoi koko yön päivystäneille asunnottomien yön pinssit.

Tapahtuman puitteissa todettakoon tähän lopuksi henkilökohtaisina tuntemuksina vielä:

Loppulauseeksi voitaneen esittää: ”Kansalaistoiminnalla köyhyyttä vastaan!” Tämän vuoden tapahtuman kokonaisuus yllätti tämän kirjoittajan, joka oli välillä menettämässä toivonsa. Kiitokset erityisesti teille kaikille, jotka olitte tätä tekemässä ja mahdollistamassa tapahtumaa. Vuosien saatossa on tullut törmänneeksi tilanteeseen, jossa on ollut havaittavissa sitä, että jotkut toimijat ovat tervetulleempia toimintaan kuin toiset. Tässä on jotenkin tuntunut siltä, että ns. yhteisellä asialla liikkumisen ”pallo olisi hukassa”. Jos ja kun tämä yhteisen asian, siis tässä tapauksessa köyhyyden ilmiön vähentäminen, mukana ololle ei pitäisi olla kynnyksiä poliittisen eikä mahdollisen uskonnollisen suuntautumisen suhteen. Tässä mielessä on edelleen toivottavaa monien toimijoiden mukanaolo, mutta toisaalta kyseisten toimijoiden on sitouduttava mahdollisimman täysipainoisesti asiaan. Tällaiset vapaaehtoistoiminnot vaativat asialle vihkiytymistä. Juuri tämä vihkiytyneisyys oli käsin tai oikeammin tuntein kosketeltavissa mukana olleiden Elämän Eliksiiri ry:n ja Porin A-Kilta ry:n Pirskatin toimintakeskuksen vapaaehtoisten piirissä. Tästä kaikesta jäi niin hyvä maku, että myös tämän kirjoittajan pieni aikansa uhraaminen tälle asialle jäi mieltä lämmittämään. Tiedotus toimi mallikkaasti Kari Koivulan toimiessa vastaavana. Tapahtumaa ennen oli köyhyydestä juttuja paikallisessa lehdistössä, mutta itse tapahtumassa ei Porissa tiedotusväkeä näkynyt kuten muualla näyttää olleen.

Kiitokset kaikille!
Heikki Kemppainen

Sivun alkuun       Porin tapahtuma -07