Raportti, Heikki Kemppainen:
Köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen tapahtuma Porissa 17.10.2005

1. Johdanto

Johdannoksi olen tähän koonnut pääpiirteisen katsauksen siitä, miten 17.10. tapahtuman järjestämisessä on tähän mennessä Porissa edetty. Joinakin vuosina on ollut keskustan ohella lähiötapahtumia Pormestarinluodossa. Köyhyyden ja asunnottomuuden vastaisen päivän vietto Porin keskusta-alueella aloitettiin vuonna 2002. Porin tapahtuma on liittynyt sekä kansainväliseen YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseen päivään että Suomessa valtakunnallisesti vietettyyn asunnottomien yö-tapahtumaan. Porin tapahtuman aktivoijana on ollut Elämäntapaliitto, josta oli oltu jo aiemminkin yhteydessä Poriin, mutta silloin ei asiaan kiinnostuttu, koska Porissa ei ole asunnottomia.
Sittemmin Porin seudun elämäntapayhdistyksessä vuonna 2002 todettiin, että vaikka virallisesti asunnottomia on varsin vähän, niin siitä huolimatta asumisen vaikeuksia on paljon. Virallista asunnottomien määrää vähentävät ystävien ja tuttavien luona majailevat sekä täysinä olevat asuntopaikat. Köyhyys ja muu huono-osaisuus on vastaavasti laaja ongelma, minkä vuoksi Porin tapahtuma onkin teemotettu köyhyyden kysymyksiin. Tapahtuman järjestämisessä Porin seudun elämäntapayhdistyksen voimavarat yksin olisivat olleet liian vähäiset. Auttava ja rohkaiseva tuki löytyi Porin seudun työttömistä ja silloisesta Porin seurakuntayhtymän diakoniajohtaja Jari Suvilan taholta. Käytännön avun tarjosi myös Vapaaehtoistoiminnan keskus Liisa.

Ensimmäisenä vuonna 2002 teemana oli pitkäaikaistyöttömyys valt.tri Kari Vähätalon alustuksen pohjalta sekä täydelle elokuvasalille ilmaisnäytäntönä esitetty Aki Kaurismäen elokuva "Mies vailla menneisyyttä". Vuonna 2003 teemana olivat köyhyys ja asumisongelmat, joita käsiteltiin projektipäällikkö Pietari Jääskeläisen "Nälkätyöryhmän" työn esittelyn ja tutkija Sirkka-Liisa Kärkkäisen "Asumisen pulmat" alustusten pohjalta. Molempina vuosina oli ulkotulet ja lihakeittoa tarjolla Porin seudun työttömien monitoimintakeskuksen pihassa. Vuonna 2004 kyseinen 17.10. päivä sattui sunnuntaiksi, jonka vuoksi ohjelma suunniteltiin aiempaa poikkeavaksi. Päivällä järjestetyssä köyhyyttä käsitelleessä seminaarissa pääalustajana oli Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen, joka tarjosikin jatkotoimintaa varten vahvaa rohkaisua. Illan tuomasmessu oli juhlava tapahtuma täysine kirkkoineen. Kirkkoherra Kari Erkkolan saarnassa tuli asiaa köyhyyden kysymyksestä.

Porin seudun elämäntapayhdistys sisällytti vuoden 2005 toimintasuunnitelmaansa 17.10. köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen tapahtuman järjestämisen. Teemaksi valittiin ajan

kohtaisina kysymyksinä palvelut ja työelämän köyhyys. Samoin palattiin ensimmäisten vuosien keitto- ja kahvitarjoiluun työttömien monitoimintakeskuksessa.

2. Tapahtuman ohjelma ja tiedotus

Ohjelmaa valmisteltiin Porin seudun elämäntapayhdistyksen ja Porin seudun työttömät ry:n toimesta. Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisan taholta oli luvattu hoitaa seminaaritapahtuman käytännön asiat. Ohjelmaksi muotoutui seuraava:

Esitettä oli jaossa järjestäjien toimipisteissä sekä toimitettiin tiedotusvälineille. Tapahtumasta oli maininnat paikallisten lehtien tapahtumasivuilla sekä järjestäjien internet-sivuilla. Lisäksi ohjelma oli asunnottomien yön kotisivuilla. Tilaisuuksista oli tekstijuttu muutamassa paikallisessa ilmaisjakelulehdessä. Myös tapahtumaa ennen oli lähetetty sähköpostiviestejä yhteistyökumppaneille sekä järjestäjien oman organisaation sisäisenä tiedotteena.

3. Tapahtuman sisältö

3.1 Seminaari Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisassa
Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisan seminaarin aluksi Musiikkiyhdistys Palje Klubista olevat kolme hanuristia soittivat yhdessä suomalaista kansanmusiikkia. Sitten vapaaehtoistyön ohjaaja Merja Majalahti avasi tilaisuuden kiittäen soittajia musiikista ja toivottomalla kaikki tervetulleiksi tähän Porissa nyt neljättä ja valtakunnallisesti kahdeksatta kertaa järjestettävään tilaisuuteen. Hän totesi, että köyhyys ja syrjäytyminen on aina ollut olemassa, mutta sen muoto on viime vuosina muuttunut. Yhtenä taustatekijänä on alkoholi. A-klinikkasäätiö täyttää tänä vuonna 50 vuotta ja sieltä olemme saaneet kehittämispäällikkö Ari Saarron vieraaksi, jolla on ensimmäinen seminaarimme puheenvuoro.

Kehittämispäällikkö Ari Saarto esitteli aluksi köyhyyden ja syrjäytymisen verkoston toimintaa. Hän on ollut mukana sekä Euroopan että Suomen kansallisessa verkostossa. Saarron mielestä on tärkeää olla mukana Euroopan verkostossa ja vaikuttaa siellä. Hän viittasi sosiologien Ulrich Beck´in ja Anthony Giddensin avoimeen kirjeeseen, joka julkaistiin Suomessa monissa lehdissä kuten esimerkiksi Helsingin Sanomissa viikonvaihteessa. Siinä nämä maailmalla tunnustetut tiedemiehet viittaavat kansalaisten Euroopan näkökulman jääneen liian vähälle huomiolle eurooppalaisessa keskustelussa. Tämä kansalaisnäkökulma on erittäin tärkeä asia myös Suomen kannalta. Suomi on todettu monissa tutkimuksissa maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi ja myös Euroopan Unionista on haluttu tehdä kilpailukykyisin alue. Sosiaaliset oikeudet on siis huomioitava keskustelussa ja ennen muuta politiikan toteutuksessa. Suomenkin osalta on jo asetettu kyseenalaiseksi, onko Suomi enää pohjoismainen hyvinvointivaltio. Euroopan köyhyyden vastainen verkosto EAPN "lobbaa" sosiaalisten oikeuksien puolesta. Yksi Euroopan Unionin kysymyksiä on uusien jäsenmaiden tilanne verrattuna pohjoismaiseen malliin. Euroopan Unionin viime aikojen keskustelu on kohdistunut käytännön palvelutoiminnan kannalta tärkeään kysymykseen palveludirektiivistä, mikä saattaa merkitä monia muutoksia käytäntöihin.

Kehittämispäällikkö Ari Saarto viittasi alustuksessaan palvelujen perustaan. Hänen mielestään markkinat eivät saa ohjata hyvinvointipalveluja. Hyvinvointipalvelujen ja erityisesti kolmannen sektorin kannalta elintärkeä kysymys liittyy raha-automaattiyhdistyksen asemaan. RAY:llä on tärkeä rooli Suomen hyvinvointipalvelujen tuottamisessa. Paine RAY:n monopoliasemaa vastaan on ollut ajoittain kiivastakin ja myös Euroopan Unionissa vierastetaan monopoleja, mutta ainakin toistaiseksi ja toivottavasti myös tulevaisuudessa RAY:n asema säilyy nykyisellään. Paine raha-automaattiyhdistystä vastaan kohdentuu kaikkein köyhimpiä ihmisiä vastaan. Edelleenkin universaalisten palvelujen periaate on olennaisen tärkeä lähtökohta. Lamavuosina 1990-luvulla Suomessa purettiin palvelujärjestelmiä ja karsittiin palveluja, mutta yhteiskunnan tilanteen parannuttua niitä ei ole palautettukaan entiselleen ja tilanne joillakin palvelualueilla on jopa huonontunut monilta osin. Siksi on painotettava eettistä kansalaisoikeuksia korostavaa otetta päätöksenteossa ja palvelujen tuottamisen perusteissa.

A-klinikkasäätiöllä on juhlavuosi ja säätiön Tiimi-lehden juhlanumero ilmestyi äskettäin. Jokaiselle seminaarin osanottajalle Ari Saarto jakoi Tiimin juhlanumeron, jossa käsitellään monilta näkökulmilta päihdehuoltoon liittyviä asioita. Alkoholitilanne onkin mielenkiintoinen asia nyt hinnanalennuksen myötä. Kulutuksessa on harpattu ennätyslukemiin. Suurin myynninlisäys on kohdistunut väkeviin ja oluesta on tullut kauppojen sisäänvetotuote. "Caussin" käyrälle kuluttajien sijoittaminen on myös mielenkiintoinen siten, että on pieni, noin kymmenesosa, väestöstä täysin raittiita ja toisaalla kymmenes osa suurkuluttajia. Valtaosa väestöstä siten sijoittuu ns. normaalijakauman alueelle. Kun 1960-luvun noin kolmen litran kulutuksesta on noustu ensin kuuteen, sitten yhdeksään ja nyt lähes 11 litran absoluuttisen alkoholin kulutukseen, niin kansa on myös alkanut tottua ilmiöön. Näin on totuttu "märkään" käyttöön eikä nähdä kokonaisuutta. Hoitoon tullessa ollaan aiempaa huonommassa kunnossa. Päihdeohjelmaan sitoutuneet järjestöt ovatkin esittäneet verotuksen korjaamista ylöspäin. Kehittämispäällikkö Ari Saarto katsoikin kokonaisuutena palvelukysymyksessä olevan arvoasioista kyse eli siitä, mikä on yhteiskunnassa ja sen toiminnassa tärkeää. Kaikkineen on saatu hyviä tuloksia, mutta vastassa on myös isoja pyöriä. Loppukommenttinaan Ari Saarto toivoikin RAY:n aseman säilymistä ja kuntien päätöksenteon arvot muuttumista parempaan suuntaan.

Kehittämispäällikkö Ari Saarron luento sai virikkeen muutamaan yleisökysymykseen, joita kohdennettiin mm. alkoholin hintakysymykseen. Hinnan vaikutus kulutuksen kokonaismäärään ei välttämättä ole yksiselitteinen, mutta kulutusrakenteeseen hintamuutokset varmaankin vaikuttavat, kuten entiseksi juopoksi itsensä mainitsema osanottaja asian ilmaisi. Vastauksessaan Ari Saarto totesi samaa, että tutkijat eivät aivan yksiselitteisesti ole nyt olleet vaatimassa verotuksen korotusta, mutta kuitenkin järjestökenttä on asiassa varsin yksimielinen. Joka tapauksessa luento herätti monia ajatuksia. Ennen toista luentoa hanuriaiteilija Aleksander Losev soitti muutaman klassisen musiikin kappaleen sekä kansanmusiikkia. Musiikkiyhdistys Palje Klubin puolesta Veijo Pihlajamäki esitteli Aleksander Losevin, joka on kotoisin kaukaa Sahalinin saarelta ja tullut Suomeen nelisen vuotta sitten. Hän on toiminut musiikin opettajana Sahalinilla ja jatkaa samaa työtä Porissa. Kuvassa 1 on osa seminaarin kuulijoista.

Vapaahtoistoiminnan keskus Liisassa seminaarin kuulijakunta kuunteli kiinnostuneena asiantuntijoiden kehittämispäällikkö Ari Saarron ja yhteyspäällikkö Heikki Kettusen alustuksia. Aiheet kiinnostivat kuulijoita sekä ammatillisessa että monia myös henkilökohtaisista syistä. Kuva 1.
Seminaarin osallistujia

Seminaarin toisena alustajana oli yhteyspäällikkö Heikki Kettunen Elämäntapaliitosta. Hän kertoi työtaustastaan ammattiyhdistysliikkeessä, josta saa perustaa nykyiseen tehtäväänsä Elämäntapaliiton Huugo-projektin vetäjänä. Heikki Kettunen piti esityksessään "työelämä ja köyhyys" ihmeellisenä asiana sitä, että työssäkäyviä on joutunut toimeentuloluukulle palkan pienuuden vuoksi. Lähtökohtana pitäisi olla se, että työstä saatavalla palkalla tulee toimeen. Kun matalapalkkatyöntekijöitä joutuu turvautumaan toimeentulotukeen, niin silloinhan on tilanne se, että yhteiskunta maksaa osan siitä, mikä olisi kuulunut työnantajan maksaa. Tuloköyhyys onkin Suomessa lisääntynyt vuoden 1995 tilanteen 2,5 prosenttia väestöstä jo vuoteen 1998 mennessä 3,9 prosenttiin.

Heikki Kettunen sanoi työelämässä esiintyvän sekä aineellista että henkistä köyhyyttä. Köyhyyttä syventää nykyinen työsuhdepolitiikka. Uusista työsuhteista on silpputyösuhteita 63,1 prosenttia. Se tarkoittaa sitä, että saadakseen toimeentulonsa kasaan ihmisen on oltava samanaikaisesti useammassa työsuhteessa. Silpputyösuhteiden lisääntymisen tuloksena on turvattomuus ja toimeentulon hätä. Heikki Kettunen viittasi Juha Siltalan teokseen "Työelämän huonontumisen lyhyt historia". Siinä viitataan nykyajan työelämän epävarmuuden ja hädän ilmiöihin. Ihmisten on murehdittava alituiseen, ehtivätkö he todistamaan tarpeellisuutensa joka suuntaan ja yhä uudelleen. Yksi tärkeä asia on työelämän henkinen köyhyys. Luottamusmiehet näkevät työelämässä ilmiön siten, että yrityksissä huolehditaan yrityksen aineellisista ja tavaroihin liittyvistä asioista paremmin kuin ihmisistä. Tämän asian toteaa Juha Siltala Valtti-lehdessä seuraavasti: "Työ, jonka pitäisi vahvistaa identiteettiä, on muuttunut pahenevaksi loukkaukseksi työntekijöiden omanarvontunnolle: koko ajan täytyisi olla enemmän ja muuta kuin on eikä koskaan saisi olla tyytyväinen suorituksiinsa. Stressi, uupumus ja masennus ovat yleistyneet kansantaudiksi.

Seminaarin päätteeksi nautittiin Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisan tarjoamat kahvit sekä Palje-klubin soittajien musiikista.

3.2 Ilta Porin seudun työttömät ry:n monitoimintakeskuksessa

Tapahtumapäivän ohjelma jatkui Mikonkatu 21:ssä musiikin ja työttömien valmistaman maukkaan lihakeiton kanssa. Palje Klubin soittajia oli saapunut runsaslukuisesti viihdyttämään paikalle tulleita. Aluksi soittajat soittivat ulkona ja näin soppatykin ympärille kuumasta keitosta nauttivat saivat myös musiikillista viihdykettä. Myöhemmin illalla soittajat siirtyivät sisätiloihin ja sitten pöydän ympärille asettuneet kuulijat saattoivat viritellä omia äänijänteitään ja lähteä mukaan lauluun omakohtaisesti. Kahvihuoneesta saattoi välillä noutaa mukillisen kahvia.

Kahvihuoneeseen oli laitettu pyörimään ensin videokasetti, jossa oli äskettäin televisiossa esitetty "Silminnäkijä" -ohjelma "Rappiolla on paha olla". Se kertoi sosiaalineuvos Mauri "Maukka" Poikeljärven vetämästä Syväpuron hoitokodista, jossa toimii myös porilaisten hyvin tuntema Johnny-Kai Forssell. Tämän jälkeen esitettiin 10.10.2005 ensi-illassa ollut ja edellisenä iltana televisiossa esitetty Kati Sinenmaan toiminnasta tehty elokuva "Kosminen näytelmä". Sekä televisio-ohjelma että elokuva innoittivat pöydän ympärillä istuneita mielipiteidenvaihtoon. Vaihtoehtoinen elämäntapa on joillekin selviytymisen pakko ja toisaalta joillekin, kuten esimerkiksi Kati Sinenmaalle, itsevalittu elämäntapa. Selviytyäkseen ahdinkotiloista kuten työn ja asunnon menettämisestä on ihmisen pakko muuttaa elämäntapaansa enemmän ja joskus vähemmän entisestä ja ns. normaalista poikkeavaksi. Toisaalta valittu elämäntapa voi olla taustaltaan sitä, että ihminen on kyllästynyt yhteiskunnan asettamiin ehtoihin ja niin sanotusti ottaa hatkat yhteiskunnasta kuten ilmeisesti Kati Sinenmaa on tehnyt. Sitten ihminen saattaa ja käytännössä lähes aina joutuu hankauksiin ns. normaaliuden kanssa, jota edustavat nämä normaaliutta ylistävät viranomaiset ja myös valtaosa kanssaihmisistä. Pohdittavaa näytti jäävän näistä aiheista.

Kuva 2

4. Lopuksi tapahtumasta ja miten eteenpäin?

Porissa oltiin nyt mukana neljättä kertaa. Joinakin vuosina on ollut tämän keskustassa järjestetyn tapahtuman ohella lähiötoimintaa, mutta nyt tätä ei liene ollut. Tällä kerralla tämän raportin kirjoittaja oli jonkin verran ristiriitaisissa tunnelmissa, mikä osaltaan vaaikutti mm. omaan aktiivisuuteen viedä henkilökohtaisesti viestiä eri tahoille. Tässä mielessä aiempaa jonkin verran pienempi osanottajamäärä oli luonnollista, sillä joitakin tuli puheille kertomaan, että vasta tänään hoksasin tämän tilaisuuden. Tosin osanottajamäärä lopulta muodostui kohtuulliseksi ja jos laadullisesti arvioisi, niin seminaarin asia-anti ja työttömien pihan tunnelma oli erinomainen. Suuret kiitokset onkin lausuttava uhrautuvasta työstä Porin seudun työttömät ry:n aktiiveille, Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisan väelle ja Palje klubin soittajille. Kiitokset suunnattakoon seminaarin luennoitsijoille Ari Saarrolle ja Heikki Kettuselle. Kiitoksen sanat haluan sanoa myös diakoni Matti Huopaiselle ja projektityöntekijä Helena Laaksolle. Ilman heidän rohkaisuaan olisin ilmeisestikin vetäytynyt koko hankkeesta. Kiitokset kuuluvat myös valtakunnalliselle yö-toimijaryhmälle, jolta tulleet viestit ovat olleet innostamassa jatkamaan tätä työtä. Nyt tapahtuman jälkeisenä päivänä tulee myös sillä tavalla haikea mieli, että jos emme olisi sisutelleet tämän järjestämiseen, niin Pori olisi pudonnut kokonaan tapahtuman järjestäjien ketjusta. Nyt tuntuukin hyvältä, että kuuluimme niihin 23 paikkakuntaan, jossa tulet paloivat.

Lopuksi vielä muutama sana siitä, miten henkilökohtaisesti näen tämän hankkeen jatkumon Porissa. Köyhyys ei ole Porista hävinnyt minnekään ja työtä sen vähentämiseksi on jatkettava. Kuten viime vuonna kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen Vapaaehtoistyön Keskus Liisassa vastaavassa tilaisuudessa totesi, työtä tällä saralla riittää jokaiselle toimijalle. Nyt on vain tullut jälleen kerran vastaan periporilainen "helmasynti", joka vaikeuttaa yhteistyön ja verkostoitumisen toteuttamista. Jollakin suunnalla on vahvistunut "omaan napaan" eli oman organisaation etuihin tuijottaminen. Tässä tuijotuksessa lähimmäinen jää taka-alalle ja lopulta unohtuu organisaation tai instituution muodostuessa pääasiaksi. Tältä osin olen tänä vuonna jäänyt kaipaamaan sitä ennakkoluulottomuutta ja ilman ehtoja mukanaoloa, jota näiden tapahtumien järjestämisessä ensimmäisillä kerroilla oli olemassa. Silloin oli aistittavissa se, että kunhan köyhät lähimmäisemme saavat apua, se on ratkaiseva asia. Nyt näyttää jotenkin instituutioiden reviiriajattelu vahvistuneen. Kuitenkin edelleenkin luojan kiitos näiden rajojen ylittämisen valmius löytyy työttömien ja Vapaaehtoistyön Keskus Liisan toiminnan suunnasta sekä eräiltä yksittäisiltä henkilöiltä heidän institutionaalisesta taustastaan riippumatta. Kiitos kaikille mahdollistajille ja toivottavasti työ edelleen jatkuu ensi vuonnakin, jotta neljä vuotta sitten aloitettu ketju ei pääsisi katkeamaan.

Matkan varrella on kokeiltu erilaisia organisoitumisen muotoja laajasta yhteistyöverkostosta kapeaan toimijaryhmään ilman täsmällistä järjestäytymistä. Sopiva tapa löytynee lopulta näiden välimaastosta. Byrokratisoitu muoto ei liene missään tapauksessa tavoiteltava. Ehkä ja toivottavasti tämän vuoden jotkut kipupisteet siilaantuvat ajan saatossa. En tätä loppuosaa kirjoittanut loukatakseni ketään, vaan nostaakseni sekä itselleni että ehkä jollekin toisellekin "kissaa pöydälle".Palautettakoon mieliin muutama kohta "Isosta Kirjasta":

Jo Mooseksen laki koettaa niin paljon kuin mahdollista torjua köyhyyttä. Huomattakoon myös sen ihanne: "Tosin köyhää ei sinun keskuudessasi tulisi ollakaan".Useissa psalmeissa hurskaat ovat samalla sorrettuja ja köyhiä ja rikkaat jumalattomia.

Tehkäämme siis lähimmäisellemme se, mitä toivomme tehtävän itsellemme! Itse kivuista huolimatta tulen tavalla tai toisella jatkamaan sen mukaan kuin "Luoja suo ja lääkärit sallii!"