Arkistokappale

Asunnottomien yön parhaat perinteet jatkuivat

Ainakin kolme asiaa tuntuu toistuvan vuodesta toiseen, nimittäin se, että Asunnottomien yö tulee kuin syksy ja saa asianosaisetkin liikkeelle sekä se, ettei yön aikana ole vielä kertaakaan satanut. Jälkimmäinen asia vaikuttaa sitä paitsi lähinnä vain siisteihin sisätiloihin tottuneiden vaivautumiseen edes kerran vuodessa tulille - ja grillihiilien polttelua ei todellakaan lasketa mukaan.

Asunnottomien yön tulet paloivat 17.10 kuudennetta kertaa noin 20 paikkakunnalla ja asunnottomien asia sai kosolti tärkeää ja tuiki tarpeellista julkisuutta. Ulkoilutakissani on vieläkin savun tuoksu muistumamassa tulilta toiselle kulkemisesta. Olenpa jälkikäteen törmännyt muutamaan ihmiseen, jotka ovat kertoneet sytyttäneensä kynttilän samaisena iltana kello 19 aikaan. Kuka tietää vaikka muutaman vuoden päästä kynttilöitä palaisi kuin itsenäisyyspäivänä konsanaan!

Yön aikana asunnollisilla oli mahdollisuus tavata niinkin katoavan (?) kansanosan edustajia kuin koijissa ja veneen alla asuvia. Itselläni oli tilaisuus toimia oppaana puolen yön jälkeen mm. semmoiselle untuvikolle, joka ei tiennyt, mikä on koija. Nalleksi esittäytynyt rantojen ja lähimetsien mies yritti parhaansa mukaan kuvailla rakentamaansa asumusta "noin kilometrin päässä Hakaniemen torilta". Selväksi tuli, tai ainakin melkein. Kuulijoiden mielikuvitus joutui tosi koetukselle. Uutissiilon kaikkeen tottunut lukijakunta tokihan tietää, mistä puhutaan kun puhutaan koijasta.

Mahdollisesti vielä eksoottisempaa taitaa asuminen olla veneen alla Kaisaniemen rannassa. Rantatontin haltuunsa ottanut Matti vakuutti pystyvänsä jopa nukkumaan moisessa asumuksessa vaikka mieluummin ottaisi katon lisäksi oikeat seinät ja lattiankin. Kumpikaan toiveista ei kuulosta aivan kohtuuttomalta vaikkakin juuri tällä hetkellä saattavat olla hiukan hankalilta toteuttaa. Matti on kuitenkin vahvalla elämänuskolla varustettu todellinen selviytyjä. Selviytymistaitojaan voisi itse kukin kokeilla vaikka näin marraskuun lämpimissä; viimeistään toisena yönä saattaisi tulla äitiä ikävä.

Ohjelmatarjonta oli runsas ja ainakin Helsingissä tankkauspisteitä oli runsaasti. Oli mahdollisuus aloittaa grillatulla härällä eduskuntatalon edessä ja jatkaa sen jälkeen vaikka Naisten tukipiste Salliin, josta löytyivät ehdottomasti parhaimmat pullat ynnä piirakat. Sen sijaan sosiaalipyöräilijä(i)n viimeinen kohde Tikkurilassa oli juuri sammuttanut tulet ja jakanut rokat varttia vaille kolme. Harmillista, vaan toisaalta, eipä olisi tainnut mitään enää upotakaan!

"Ensikertalaiselle asunnottomien yö Hakaniemen torilla näyttäytyi lämpöä, ruokaa ja muiden seuraa hakevina yön kulkijoina. Kolmesataa aiemmin kiireellä tehtyä omissa silmissä toispuolisilta näyttävää voileipää katosi muutamassa tunnissa kehujen saattelemana nälkäisiin suihin ja makkaroiden grillaus nuotiolla kruunasi illan. Nuotion ympärille kokoontuneessa joukkiossa jutut kiersivät ja paisuivat ja laitapuolen tenori tulkitsi sydäntä särkevällä tunteella Päivänsäteen ja Menninkäisen." Sanna Blomberg, FinnSoc

Asunnottomien yön vastaansanomattomin puoli onkin se, että sen aikana asunnottomat saavat tasavertaisen puheoikeuden ainakin oman tapahtumansa areenoilla. Siihen ei itse asiassa taida monikaan Stakesin seminaari yltää?