ASUNNOTTOMIEN Yö 17-18.10. 2001

Alkuperäinen artikkeli: Vaikuttava tietotoimisto

Paheneva asunnottomuustilanne on jo kolmannen kerran Suomessa järjestettävän Asunnottomien yö –tapahtuman pontimena. Aiemmin järjestetyt tapahtumat ovat keränneet suuren huomion niin kansalaisten kuin tiedotusvälineidenkin taholta. Tapahtuma järjestetään 17.10.-18.10 yönä klo 19.00 eteenpäin, jolloin vietetään YK:n julistamaa köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää (17.10.).

Viime vuonna tapahtuma oli ensimmäistä kertaa valtakunnallinen. Se toteutettiin Suomessa 11 paikkakunnalla sekä ulkomailla ainakin Ruotsin Tukholmassa ja Tshekin Prahassa. Tänä vuonna tapahtuma on entistäkin laajempi. Pääjärjestäjänä on Vailla vakinaista asuntoa ry (Vva), mutta mukana on näkyvästi kymmeniä muitakin yhteistyötahoja.

Tapahtuman tarkoituksena on muistuttaa siitä, että Suomessa on yhä n. 10 000 asunnotonta. Tänä vuonna otamme kantaa mm. asunnottomuuden vähentämisohjelmaan, joka on valtiovallan virallinen ehdotus asunnottomuuden ehkäisemiseksi. Asunnottomuuden vähentämisohjelma 2001-2003 on julkaistu v. 2001 maaliskuussa ympäristöministeriön toimesta.

Asunnottomien yön järjestelijätahot haluavat nostaa keskusteltavaksi seuraavat neljä teemaa, joihin olemme sisällyttäneet muutamia ajatuksia ja kysymyksiä ärsykkeeksi tai innokkeeksi:

1. Asunnottomuus koskettaa koko Suomea; koti on jokaisen oikeus!

Ovatko kengät kulkurin ainut koti? Ihminen ei lakkaa olemasta vaikka hänellä ei olisikaan paikkaa missä olla. Tunnetun firman vuorivilla tai ison energiatuottajan kaukolämpö ei vielä tee seinistä kotia. Jokaisella on oikeus kuulua johonkin, jonka voi kokea kodiksi. Siihen tarvitaan muunkinlaista lämpöä.

Asunnottomuus on jokaisen paikkakunnan ongelma, sillä joka puolella vähintään laitoksissa "asuu" oman kunnan ihmisiä asunnottomuuttaan.

Miten on mahdollista, että vaikka yhteiskunta monin eri korkotukijärjestelmin ja aravavaihtoehdoin tukee asuntorakentamista ja vaikka kunnilla on käytännössä kaavamonopoli, niin tästä huolimatta kaikille ei järjesty itsenäistä asumista? Sadat asunnottomat ovat edelleen kadulla. Miten on mahdollista, että toisella puolella Suomea voi kerrostalo maksaa markan ja toiselta puolelta ei saa edes miljoonalla tonttia?

Miten on mahdollista, että ihminen ei voi muuttaa kirjojaan omistamaansa vapaa-ajan asuntoon ja taas toinen ei voi muuttaa äsken mainittuun markan kerrostaloon, jos ei muuta kirjojaan ko. paikkakunnalle?

Asunnottomuus voi siis eri tavoin koskettaa meitä jokaista; jos ei vielä tänään niin ehkä jo huomenna…

2. Asunnottomuutta ei saa hyväksyä. Se on kallista ja jopa moraalitonta asunto- ja sosiaalipolitiikkaa!

Esimerkkejä:

• Tilapäismajoitus on pahimmillaan maksettu patja yöksi. Sekin voi maksaa kotikunnalle vähintään 3 000 mk/kk, tavallisimmin jopa 5000 -10 000 mk/kk. Asuntoloiden taso vaihtelee joukkomajoituksesta halpaan hotelliin. Näihin menee esim. Espoon kokoisessa kaupungissa vuositasolla lähes 10 miljoonaa. Tällainen asuttaminen ei mahdollista vailla vakinaista asuntoa oleville säännöllistä työssäkäyntiä ja tekee heidän perheittensä lasten koulunkäynnin miltei mahdottomaksi tai ainakin mahdollisimman hankalaksi.
• Katuasunnottomuus aiheuttaa moninkertaiset terveyden/sairaanhoitokulut. Näitä kuluja moninkertaistavat pysyvät, elinikäiset vakavat sairaudet ja oireet. Pysyvä työkyvyttömyys onkin katuasumisen ainoa palkka…
• Aikuistuvat kotona asuvat nuoret eivät pääse itsenäistymään ja opiskelijoiden valmistuminen viivästyy tai estyy. Seurauksena on usein perhetilanteiden kriisiytymistä, perheväkivaltaa ja mielenterveys- ja päihdeongelmia.
• Laitoksissa/sairaaloissa joudutaan pitämään ihmisiä pidempään juuri asunnottomuuden takia. Laitosasumisen vuorokausihinta vaihtelee 300 mk (hoitokoti) - 1 500 mk (psykiatrinen osasto), kuukaudessa tämä tekee 9000 mk - 45 000 mk.
• Tuettu asuminen itsenäisesti yksiössä maksaa esim. Espoossa normaalivuokran lisäksi n. 900 mk/kk/asukas. Tällainen asuminen on jo ihmisarvoista ja inhimillistä, sosiaalityöntekijän tukemaa, kuntouttavaa ja tuloksellista.
• Vapailla asuntomarkkinoilla omistajat voivat rikastua yhteiskunnan maksamalla toimeentulo- ym. sosiaalituella. Esim. yksiö: 30 m2, vuokra 3 000 mk/kk, asukas pienituloinen tai tuloton. Asumistukiosuudeksi hyväksytään n. 2000 mk/kk. Tätä maksetaan tulojen mukaan. Kattamatta jää vähintään enemmän kuin 1 000 mk pahimmillaan lähes koko 3000 mk. Tiesitkö, että tämä maksetaan toimeentulotukena asumiseen = asunnon omistajalle?

3. Häätö ei ole kaikkea parantava lääke, ihmistä ei voi häätää elämästä!

Häädöt ovat liian usein vain keino poistaa häiriötä aiheuttava ihminen jonnekin muualle. Minne? Ehkä yrittää sysätä hänet naapurikuntaan…

Häiriökäyttäytyminen asunnossa on kuitenkin yleensä oire jostakin, joka ei pitemmällä tähtäimellä parane sillä, että ovia suljetaan. On oletettavaa, että ellei ihminen saa apua ongelmiinsa sama tilanne tulee toistumaan jatkossakin. Häätö siis usein vain pahentaa ihmisten elämäntilannetta.

Toiset tarvitsevat enemmän tukea asumiseen, pelkät seinät eivät riitä. Asunnottomiksi joutuneille ei ole riittävästi vaihtoehtoisia asumismuotoja tarjolla. Kaikki eivät sopeudu kerrostaloyksiöön, mutta heillekin täytyy löytyä inhimillinen asunto. Häätöjä suoritetaan harkitsemattomasti. Usein tuntuu, että vain sillä verukkeella että jonossa on satoja jopa tuhansia tarpeessa olevia asunnottomia.

Yhtenä työkaluna perusteettomien häätöjen estämiseksi on asukasneuvojatoiminta, jota eri nimillä on jo kokeiltukin. Häätöjä käsittelevien on erityistä syytä muistaa, ettei ihmistä voi häätää elämästä!

4. Asunnottomuuden vähentämisohjelmasta asunnottomuuden todelliseen poistamis-ohjelmaan!

Asunnottomien yö -tapahtuman järjestäjien ja osanottajien mielestä suomalaisessa sivistys-yhteiskunnassa ei tällä elintasolla pitäisi olla asunnottomuutta lainkaan! Haluamme muistuttaa YK:n kansainvälisestä Asunnottomien teemavuodesta 1987. Silloin Suomeen laadittiin kansallinen asunnottomuuden poistamisohjelma vv. 1987-92. Sen ansiosta asunnottomuus sentään puolittui.

Nyt asunnottomuus on huolestuttavasti lisääntynyt. Miksi tänään ei löytyisi samanlaista - tai kaksin-kertaista - yhteiskunnallista muutostahtoa, vastuuntuntoa ja uusia keinoja kuin vuosikymmen sitten?

Asunnottomuuden vähentäminen ja yleensä asunto-olojen kehittäminen on oltava yhteiskuntaa velvoittava osa Suomen kansallista toimintasuunnitelmaa köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä vastaan.

Peruslainsäädännössämme oleva kansalaisten oikeus sosiaaliturvaan antaa julkisen vallan tehtäväksi edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

Ympäristöministeriön helmikuussa 2001 tuottama Asunnottomuuden vähentämis-ohjelma v. 2001-2003 toteaa oikein, että asunnottomuuden vähentämiseen vaikutetaan tehokkaimmin yleisellä asunto-politiikalla. Se merkitsee vuokra-asuntotuotannon merkittävää lisäämistä, jolloin kasvukeskusalueittain on kuntien tontinluovutuksessaan otettava huomioon asunnottomien ja erityisryhmien asunnontarpeet.

Pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien ns. yhteistoiminta-asiakirja vuodelta 2000 ja em. valtakunnal-linen Asunnottomuuden vähentämisohjelma sisältävät oikean kehityssuunnan.

Toivomme Sinunkin allekirjoittavan valtioneuvostolle osoittamamme vetoomuksen asunnotto-muuden todellisen poistamisohjelman laatimiseksi ja sen toteuttamiseksi myös käytännössä.

Tapahtuman symbolina on asunnottomien yön tuli. Toivomme, että mahdollisimman monella paikkakunnalla palaisi yön läpi asunnottomien tulet. Kutsumme sekä vanhat että uudet osallistujatahot ja järjestöt lämpimästi mukaan tekemään Asunnottomien yö -tapahtumaa! Yhdessä olemme onnistuneet monta kertaa. Tapahtumamme on noteerattu arvovaltaiselta taholta, mm. presidentti ja asuntoministeri ovat vierailleet yötulilla.

Helsingissä 8.10.2001
Maisa Kuikka
Vailla vakinaista asuntoa ry

Lisätietoja: Vailla vakinaista asuntoa ry, järjestösihteeri Maisa Kuikka ja toiminnanjohtaja Juhani Roiha, Vaasankatu 5 F, 00500 HKI . puh: (09) 701 5338, 041 517 95 11, 0400 880 213, faksi (09) 7310 4033. Sähköposti: vailla.vakinaista.asuntoa.ry (at) kolumbus.fi