KÖYHYYDEN VASTAINEN PÄIVÄ JA ASUNNOTTOMIEN Yö 2010 PORISSA

JOHDANNOKSI

Porissa järjestettiin tapahtumia nyt yhdeksännen kerran. Aikoinaan vuonna 2002 aloitettiin ”juhlavasti” dosentti Kari Vähätalon alustaessa kaupunkityöttömyydestä ja elokuvateatterissa järjestetyllä elokuvan ”Mies vailla menneisyyttä” ilmaisnäytöksellä. Kyseisessä elokuvassa Pelastusarmeija on keskeisessä roolissa ja nyt vuonna 2010 tuli Porissa Pelastusarmeija mukaan tapahtumien toteutuksessa.
Päävastuuta ovat kantaneet koko ajan Porin ev.lut. seurakuntayhtymä ja järjestöistä ensi vuosina Porin seudun työttömät ja viime aikoina Porin A-kilta. Mukana eri vuosina on ollut vaihtelevasti eri järjestöjä. Kaupunginosissakin on järjestetty toimintaa, sillä tapahtumia päivän merkeissä on ollut sekä Pormestarinluodossa että Pihlavassa.
Tänä vuonna erityistä vastuuta kantoi edellä mainittu Pelastusarmeija ja sen Porin osasto, jolla on meneillään 120-vuotisjuhlavuosi ja miesten asuntola 70-vuotisjuhlavuottaan viettävänä. Pelastusarmeija soveltuikin kuvioon rakennemuutosten puristuksessa viime vuosikymmenet olleen Porin köyhyyden vastaisen päivän järjestäjänä ja miesten asuntolan 70-vuotisjuhla asunnottomien yön tapahtumaan liittyvänä.

NÄKÖKULMAT MAAILMALTA PAIKALLISEEN JA ARKIELÄMÄN HENGELLISYYTEEN

Päivän asia kulminoitui päivän teeman mukaisesti köyhyyden kysymyksiin eri näkökulmilta. Tänä vuonna oli köyhyyteen haluttu ottaa näkökulmaksi perinteisestä materiaaliseen puoleen kiinnittymisen rinnalle hengellinen ulottuvuus. Tällä haluttiin korostaa ihmisenä olemisen kokonaisuutta, jossa on huomioitu fyysisen ja psyykkisen sekä sosiaalisen rinnalla henkinen ja hengellinen ulottuvuus ihmisyyttä.
Tämä ihmisenä olemisen kokonaiskuva täsmentyi jo tilaisuuksista ensimmäisenä olleesta Pelastusarmeijan Porin osaston 120- ja miesten asuntolan 70-vuotisjuhlan puheissa. Pelastusarmeijan ohjelmatoiminnan päällikkö ja Sotahuudon päätoimittaja Antero Puotiniemi ilmensi Porin osaston yhteyttä ympäristöönsä kuvaamalla osaston kulkua historiansa aikana murroskausien toimijana. Osaston historia käsittää neljän sukupolven aikana ensin suuriruhtinaskunnan aikaa, itsenäisyyden ensivuosia vaikeuksineen, sotavuodet ja nykyiseen moderniin aikaan saakka.

Porin osaston johtaja Kati Kivestö osaston alkuvuosista kertoessaan toi esiin monet käynnistysvaikeudet ja konfliktit ympäristön kanssa. Miesten asuntolan johtaja Niko Paasikivi esitteli miesten asuntolan perustamiseen ja sen vaiheisiin liittyviä murroskohtia. Asuntola on elänyt rinnan Porin teollistumisen ja rakennemuutosten kanssa. Koskettava juhlaohjelma sisälsi vierailevina Rauman osastosta laulajia. Porilaisten omaa ohjelmaa tuottivat Porin osaston kotiliittolaiset.

Oma mielenkiintoinen asia olikin Kotiliiton toiminnan arvojen läpikäynti. Kotiliiton toiminnasta Suomen Pelastusarmeijassa vastaava Vibeke Krommenhoek totesi, että Kotiliiton arvoista saatiin konkreettinen esimerkki Porin kotiliittolaisten laulun hengellisen sanoman muodossa ja palvelutehtävän arvo tuli vastaavasti konkretisoitua kotiliittolaisten osastolle antamien lahjan ja Pietariin lähetettävien kudonnaisten muodossa.
Sanojen ja tekojen yhteensopivuuden sisältö konkretisoituu Suomen ja Viron territorion johtaja, komentaja Dick Krommenhoekin puheessa, jonka sisältö tiivistyy kehotukseen antaa itsensä Jumalalle ja puhua niiden puolesta, jotka eivät saa ääntään kuuluville. Siis elämän kulmakiviä ovat silloin usko, toivo ja rakkaus. Komentaja Krommenhoek on maailmalla käytännössä nähnyt todellisessa kurjuudessa eläviä.

Porin osasto sai vastaanottaa monia tervehdyksiä ja siunauksen toivotuksia alkaville uusille vuosikymmenille. Haasteita riittää edelleenkin. Osaston johtaja Kati Kivestö totesikin salintäyteiselle juhlaväelle, että toiminta aikanaan alkoi kadulla ja jatkuu nyt sitten kadulla eli nuorisotalon parkkipaikalla soppatykin äärellä, jossa oli tarjolla kalakeittoa. Juhlaväki ja köyhyysseminaariin saapuneet osanottajat saivat nauttia miellyttävässä säässä syyspäivää kalakeiton kera.

EPÄTASAPAINO MAAILMASSA HÄMMENTÄÄ

Varsinainen YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaisen päivän seminaarin ensimmäinen alustaja, Suomen ja Viron territorion johtaja, komentaja Dick Krommenhoek totesi Suomen köyhyyden poikkeavan maailman vaikeimmista köyhyyden piirteistä siinä, että täällä köyhyys on suhteellista. Vaikeimmilla alueilla maailmalla kuolee lapsi joka minuutti nälkään.
Komentaja Krommenhoek kysyi, miten meitä kurjuus maailmalla koskettaa? Maailmassa vallitsee paha epätasapaino, joka ilmenee köyhien ja rikkaiden kuiluna, mikä vielä kaiken lisäksi on edelleenkin kasvamassa. Ongelmat vaativat todellisia tekoja, sillä köyhyys ei poistu hyvillä aikomuksilla.
Tässä tilanteessa tarvitaan meitä jokaista ja meidän haasteemme on oma tietoisuutemme siitä, että on pidettävä huolta heikoista. Hyvinvointiyhteisön tunnusmerkki on se, miten se huolehtii heikoimmistaan.

Komentaja Dick Krommenhoek esitti työn lähtökohdaksi ihmisen kokonaisuuden käsittämistä, joka ilmenee Pelastusarmeijan työssä siinä, että maailmalla sillä on omia sairaaloita ja kouluja. On siis huolehdittava terveydestä ja henkisestä puolesta rinnakkain. Hän tiivistikin sanomaansa, että sosiaalityötä voi tehdä ilman evankeliointia mutta evankeliointia ei voi tehdä ilman sosiaalityötä.
Myöhemmin keskustelussa läsnä ollut sosiaalityöntekijä sanoikin tekevänsä sosiaalityötä ilman evankeliointia, kuten ilmeisesti yleensäkin sosiaalityötä tehdään. Komentaja Krommenhoekin mielestä maailma ilman köyhyyttä on mahdollinen, mutta poliitikkojen kyky ratkaista ongelmaa on kyseenalainen tai oikeammin tuskin he sitä pystyvätkään tekemään eli asiaan tarvitaan korkeampia voimia ja meitä jokaista.

Valtiotieteiden tohtori Timo Aro haki vastausta kysymykseen, miksi jotkut alueet ovat köyhempiä kuin toiset? Hän kävi läpi kysymyksen ns. pitkän juoksun aina nälkävuosista viime vuosisadalta tähän päivään. Kysymystä hän lähestyi neljän esimerkin kautta maailmalta, Euroopasta ja Suomesta. Yhteistä näille on se, että köyhyyden olemassaolo tunnustetaan ja sen vähentämistä pidetään välttämättömänä.
Kuluva vuosi on nimetty Euroopan köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnan teemavuodeksi ja tätä valt. tri Timo Aro pitää paikkansa ansainneena, mutta… Tästä eteenpäin Timo Aro vielä toisti tämän sanan ”mutta” kaksi kertaa eli tulkittuna on ajateltavissa, että onko sittenkin kyseessä vain hyviä aikomuksia ja näin sanojen ja tekojen välillä vallitsee ammottava ristiriita. Suomen teemoiksi on valittu osallisuus ja yhteenkuuluvuus ja näitä Timo Aro pitää hyvinä teemoina.

Alustuksessa tri Aro osoitti seikkaperäisesti menneen Suomen ja tämän päivän Suomen yhtäläisyyksiä. Samoin hän käsitteli kerjuuta, kerjuulaumoja ja kerjäämistä ennen ja nyt sekä köyhien muuttoja kaikkine muuttokieltoineen ja muuttolupineen. Saarnaajan kirjaan viehtyneenä kuulijana tulikin assosiaatio siitä, että eipä taidakaan olla mitään uutta auringon alla näissäkään asioissa.
Tämän jutun kirjoittajana toinen seikka, joka tarttui mieleen, oli Timo Aron esitys Suomen jakautumisesta ”Rannikko Suomeen” ja ”Savotta Suomeen”. Itse ”Savotta Suomesta” lähteneenä työn perässä ja osin siellä tarjolla ollutta raskasta työtä pakoon, jako tuntui hyvin todelliselta. Valt. tri Timo Aron alustuksesta on oma erillinen juttu näillä sivuilla.

IHMISENÄ OLEMISEN KOKONAISUUTEEN KUULUU HENGELLISYYS

Viimeisenä alustajana toiminut kappalainen Pekka Aalto Keski-Porin seurakunnasta toi kuulijan oikeastaan alkuasetelmaan, jossa jo oli painotettu ihmisen kokonaisuutta. Hänen mielestään ihmisyyden varsinainen tehtävä on hukassa, jos hengellisyys puuttuu. Kappalainen Aalto viittasikin maailmalla olevan miljoonittain ihmisiä etsimässä elämänsä mielekkyyttä. Elämän kiinnekohtia haetaan mitä moninaisemmista uskonnoista ja filosofioista. Hengellisen kodin löytäminen mm. Porista ei pitäisi olla vaikeaa, sillä täällä toimii hyvin moninainen kirjo erilaisia hengellisiä suuntauksia.
Meille on myös jatkuva kutsu hengellisyyteen ja omalle paikalle kohtaamaan lähimmäisiä. Nykyajan ongelmaksi hän näkee hengellisyyden asettamisen toissijaiseksi, jolloin uskallus nähdä kokonaisuus puuttuu. Kuitenkin tosiasia on, että ihmisessä on hengellinen ulottuvuus olemassa. Kappalainen Pekka Aalto kuvasi hengellisen köyhyyden olemusta sanapareilla hengellinen ja köyhyys vastinparinaan hengettömyys ja rikkaus.
Matteuksen evankeliumin 5. luvussa puhutaan ”hengessään köyhistä”. Tuohon aikaan Israelin kansalla oli käytössään laki ja elämisen säännöstö, mutta jotakin heiltä kuitenkin puuttui. Heiltä puuttui sydämen muutos ja se on ajankohtainen sanoma tänäänkin.

Alustusten jälkeen oli yleisöllä mahdollisuus esittää kysymyksiä ja kommentteja. Yleisö käyttikin kaiken varatun ajan keskusteluun. Yleiskuvaksi jäi varsin tyytyväinen osanottajajoukko. Sinänsä varmaankaan paljoa ei tällaisten tilaisuuksien kautta aikaansaada, mutta kaikitenkin keskustelu on aina tarpeen ja josko se vaikka aiheuttaisi jonkun taholla jotakin vaikutustakin.
Tämän vuoden köyhyyden vastaisen päivän luennoitsijoiden suunnalta oli aistittavissa toivomus sydämen muuttumiseen heikoimmat huomioivaksi ja tässä me voimme olla kaikki sekä itsemme että lähimmäistemme kanssa tekemässä työtä. Tämän kokoajana mielessä välkkyy ajatus siitä, että jos en millekään muulle voi tehdä mitään, niin omalle suhtautumistavalleni ja asenteelleni voin. Siis voidaan aloittaa työ melko läheltä.
Tämän vuoden teemassa korostui hengellinen puoli ja tälle oli taustalla syynä myös se, että köyhyydestä puhuttaessa keskitytään lähes aina aineelliseen köyhyyteen ja sivuutetaan henkinen ja hengellinen alue.

Köyhyyden vastaisen päivän ja asunnottomien yö-tapahtumat jatkuivat kappalainen Pekka Aallon toimittamalla iltakirkolla Keski-Porin kirkossa ja vapaalla keskustelulla kahvikupin ja nakkien kera Porin A-killan toimintakeskuksessa.
Tilaisuuksien kuvakavalkadista vastaavat eri juttujen yhteydessä Ismo Vähäsavo ja Kari Koivula.
Porin seudun elämäntapayhdistyksen puolesta välitän vielä tässä suurkiitokset tilaisuuksien mahdollistajille.

Pori 18.10.2010
Heikki Kemppainen

Sivun alkuun    Porin tapahtuma 2010  |  Arkisto