Köyhyyden vastaisen päivän ja asunnottomien yö tapahtuma Porissa 17.10.2009 raportti

1. YLEISTÄ

Tapahtuma toteutettiin Porissa kahdeksannen kerran. Valtakunnallisena nyt oli 11. kerta. Porissa aloitettiin näiden tapahtumien toteuttaminen vuonna 2002. Meillä oli luennoitsijana köyhyydestä ja työttömyydestä dosentti Kari Vähätalo. Ohjelmassa oli ilmaisnäytäntö elokuvateatterissa ”Mies vailla menneisyyttä”. Sittemmin vieraat ovat olleet eri tavoin köyhyyteen törmänneitä, mm. äskettäin kansanedustajana aloittanut Pietari Jääskeläinen. Taannoin muutama vuosi sitten meillä oli luennoitsijana kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen ja kirkossa järjestettiin Tuomas messu, jossa esiintyi gospel laulaja ja euroviisuedustajana ollut Nina Åström.

Alku oli käynnistettävä vähän kuin väkipakolla, sillä jo vuotta aiemmin oli kysytty mukaan sinänsä ansioitunutta projektihanketta, mutta siellä ei kiinnostuttu, koska Porissa ei ole asunnottomia. Sen sijaan ev.lut. seurakuntayhtymästä löytyi apu, kun sen diakoniatyön piirissä kiinnostuttiin asiasta ja tultiin rahatonta yhdistystä vastaan antamalla taloudellinen perusta ja näin homma lähti käyntiin. Vuosien aikana kokemuksina on kirjattu lähinnä sitä, että näin on ainakin kerran vuodessa kiinnitetty huomiota köyhien asiaan ja tarjottu foorumia sekä köyhille itselleen tulla näkyväksi ja huomioiduksi sekä parempiosaisille miettiä asioita hiukan syvällisemmin. Tapahtumat ovat omalla vaikkakin vaatimattomalla tavallaan olleet ainakin heikkona äänenä äänettömille. Oma merkityksensä on ollut sillä, että näiden tapahtumien kautta Pori on voinut olla osaltaan mukana laajemmassa ”perheessä”, sillä YK:n köyhyyden vastaiseen päivän verkostoon kuuluminen on liittänyt Porin tapahtumien järjestelyissä mukana olleet kansalaistoimijat maailmanlaajuiseen köyhyyden kysymyksenasetteluun ja toisaalta päivään liittynyt suomalainen innovaatio asunnottomien yöstä on liittänyt kansalliseen toimijaverkostoon.

Porin tapahtumien ydin on ollut koko ajan seurakuntayhtymä ja järjestöllisenä tahona Elämäntapaliiton paikallisena toimijana Porin seudun elämäntapayhdistys. Käytännön tehtävien toteuttajat ovat löytyneet muista kansalaisjärjestöissä, jotka ovat jonkin verran vaihdelleet vuosittain. Koko ajan taloudellisen perustan on turvannut edellä mainittu seurakuntayhtymä ja iltapäivän seminaaritapahtumasta vastannut Vapaaehtoistyön Keskus Liisa. Nyt viime vuosina mukaan tulleena käytännön toteutusvastuun on kantanut Porin A-kilta ry, jonka vastuulla myös nyt toteutettu tapahtuma on ollut. Yksi tapahtumaan liittynyt asia on ollut myös eri toimijoiden yhteenliittymien syntyminen. Mukana olleiden joukko on vuosittain vaihdellut sen mukaan, miten on haluttu tulla mukaan toimintaan. Tapahtumaraporteissa on vuosiarvioita. Jäljempänä on pääpiirteinen selostus vuoden 2009 tapahtumasta.

2. PÄIVÄTILAISUUS VAPAAEHTOISTOIMINNAN KESKUS LIISASSA

Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisassa on vuosittain toteutettu luentotapahtuma, jossa on käsitelty köyhyyden kysymyksiä. Tänä vuonna kysymys oli asetettu ”ovatko köyhät aina keskuudessamme?” Vastaajiksi olivat lupautuneet kappalainen Pekka Aalto Keski-Porin ev.lut. seurakunnasta ja päihdetyöntekijä Johnny-Kai Forssell. Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisan tilaisuuden avasi Porin A-kilta ry:n puheenjohtaja Heikki Kankaanpää toivottaen noin kolmisenkymmentä osanottajaa tervetulleiksi tilaisuuteen keskustelemaan köyhyyden kysymyksestä. Heikki Kankaanpää totesi avaussanoissaan, että kun YK:n köyhyyden vastaiseen päivään on liitetty kansallinen asunnottomien yö, niin puhutaan myös asumisen kysymyksistä, sillä köyhyys ja asumisen pulmat kyllä ovat sidoksissa toisiinsa. Näin hän luovutti sanan paikan kappalainen Pekka Aallolle.

Kappalainen Pekka Aalto lähestyi seikkaperäisessä esityksessään köyhyyttä useista eri näkökulmista: (tekstissä vahvennukset ovat tämän raportin kirjoittajan)

1. Ensinnäkin kun ollaan viettämässä YK:n vuonna 1992 kansainväliseksi köyhyyden vastaiseksi päiväksi julistamaa juhlapäivää, on asiaa katsottava maailmanlaajuisesta näkökulmasta.
2. Toisaalta on aina muistettava pohtia kysymystä siten, miten tämä asia on paikallisesti. Seurakunta yhteisönä tietysti katsoo asiaa oman seurakuntayhteisön kannalta, mutta kristillisessä katsannossa ei voida eikä saa unohtaa maailmanlaajuistakaan näkökulmaa. Seurakunnan peruslauseeksi on katsottava Jeesuksen sanat ”rakastakaa toisianne!”
3. Oikeastaan ei eri näkökulmia etsittäessä voida unohtaa kolmattakaan suuntaa, jossa voidaan kyynisesti kysyä, miksi seurakunnan pitäisi olla asiassa mukana, sillä nämä asiathan ovat yhteiskunnan tehtäviä!

Kappalainen Pekka Aalto jatkoi puheenvuorossaan pohdintoja edelleen miettimällä, mikä on toteutettujen tekojen arvo? Tässä on hänen mielestään ajateltava niin, että aina ei tehdä eikä voidakaan toteuttaa ns. isoja tekoja. On huomattava, että useinkin juuri pienet lähimmäisen hyväksi tehdyt teot ovatkin olleet erityisen arvokkaita. Kristillisessä perinteessä on esiintynyt varsin vahvana köyhyyden ihannointi, jota on ollut erityisesti luostarilaitoksen piirissä. Suomessa tätä on tunnetusti vähän. Ongelma on oikeudenmukaisuuden ihanteiden etääntyminen yhteiskunnan kehityksen todellisuudessa, sillä kehitys näyttää kulkevan suuntaan ”rikkaus kasaantuu” ja samanaikaisesti myös ”köyhyys kasaantuu” eli yhteiskunnassa vahvistuu yhteiskuntatieteilijöiden termillä polarisaatioilmiö. On siis aivan akuutti kysymys, mihin toimintaa suunnataan? Mennäänkö nälänhätä tms. katastrofien seuduille vai sivuutetaanko nämä uutiset kommentilla, ei koske meitä ja nämä tapahtumat ovat kaukana meistä. Samanaikaisesti on kysyttävä, miten kannetaan kotoinen vastuumme? Siis meidän on ratkaistava, katsommeko kauas vaiko lähelle? Siis kaiken kaikkiaan on mietittävä, miten kantaa vastuuta lähellä ja miten kauempana olevista?

Kappalainen Pekka Aalto tuli lähellä ja kauempana olevien pohdinnoista lähelle jokapäiväistä yhteisössä olemista kysyessään, miten hoidamme lähellä olevan lähimmäisen kohtaamisen? Tässä akuutissa asiassa on ilmaantunut vahvistuvasti sekä köyhyyden että asunnottomuuden eri piirteiden ilmiöitä. Arkipäivän seurakuntaelämässä apua pyytävien määrä on lisääntynyt. Apua pyydetään hyvin arkisiin juttuihin, joita esiintyy asunnon menettämisenä, vuokrien maksamattomuutena, sähkölaskun rästiin jäämisenä ja päivittäisen ruuan puuttumisena. Taustalla on erilaisia elämän tasapainon romuttajia, joista ratkaiseva usein on työn menetys. Ihmisten auttamisessa tulee usein esiin apua pyytävän häpeän kokemus. Näissä tilanteissa saattaa juuri pieni apu vaikkapa 20 € tai 40 € ostolappu olla ratkaiseva.

Käytännön auttamistyössä kappalainen Pekka Aalto kertoo lisääntyvässä määrin tarvittavan talousneuvontaa, jota seurakunnissa voidaan antaa vaikka ei ollakaan ekonomisteja. Useinkin riittäväksi avuksi saattaa osoittautua niin yksinkertainen asia kuin asioiden levittäminen pöydälle eli katsotaan tilannetta sen todellisuudesta käsin. Näissä tilanteissa kohtaamiseen liittyvä asia on se, että ihminen voi säilyttää oman arvokkuutensa. Totta on sekin, että ns. uusavuttomuutta on alkanut esiintyä kenties aiempaa enemmän. Toisaalta tähän ”uusavuttomuuteen” liittyy itse itseään vahvistava piirre siinä, että ahdistuttuaan tilanteeseensa ihminen ei osaa sitäkään, mitä hän normaalioloissa olisi osannut toimia. Kun ihminen joutuu ongelmamylläkkään, hän on enemmän kuin ihmeissään. Jotkut päätyvät ”hälläväliä, antaa mennä linjalle” ja se vie varmasti entistä vaikeampaan tilanteeseen.

Kappalainen Pekka Aalto toi vielä muutamia muitakin näkökulmia köyhyyskysymykseen. Yksi tällainen on maahanmuuttajien asiat, vaikka heitä ei Porissa olekaan kovin paljoa. Jo alussa viitattu asunnottomuuden kysymys on myös Porissa todellisuutta, sillä viikoittain seurakuntatyössä törmää asumisen kysymyksiin. Tosin pienenä ryhmänä esiintyy ns. vaeltajatyyppejä ja ”köyhäilijöitä”, jotka syystä ja toisesta vaeltavat asunnosta toiseen, mutta on muistettava, että heitä on vähän. Yksi nyky-yhteiskunnan tukea kaipaava ryhmä on pienyrittäjät, joita jauhautuu nykykilpailutilanteessa vaikeuksiin. Kaikkineen kappalainen Aalto kehottaa tukemaan ja kannustamaan ihmisiä heidän taustoistaan riippumatta. Ihminen pysäytetään monin tavoin. Kun hän on ”monin tavoin sairas tai monin tavoin köyhä” monista eri syistä, hän kaipaa mahdollisista töppäyksistään anteeksiantoa. Sanojensa vakuudeksi kaivoi esiin näkemyksiään tukemaan kohtia Raamatusta, josta tiivistys on sanoissa ”rakastakaa toisianne!” Lopputoteamus on ”köyhät ovat aina keskuudessamme!”

Puheenjohtajana toiminut A-killan puheenjohtaja Heikki Kankaanpää kiittäessään kappalainen Pekka Aaltoa totesi, että näinhän se kylläkin taitaa olla, että köyhät ovat aina keskuudessamme. Kuitenkin on hänen mielestään huomattava, että luusereita, jotka käyttävät hyväkseen eri palveluja hakemalla apua vaikka eivät sitä tarvitsisikaan, on sittenkin hyvin vähän. Näin hän luovutti puheenvuoron eteenpäin toteamalla, että päihdetyöntekijä Johnny-Kai Forssell katsoo kentän näkökulmasta.

Johnny-Kai Forssell tunnetaan Porissa keskustelijana ja kannanotoistaan mm. päihdetyöhön sekä toiminnastaan pitkän linjan sekä vapaaehtoisena että nyttemmin täysin palvelleena päihdetyön ammattilaisena. Hän aloittikin kertaamalla omaa elämänhistoriaansa toteamalla olevansa ensimmäisen aallon narkomaani, jonka elämän taitekohta on 16.8.1976 raitistumisessa. Äskettäin hän viettikin raittiuden kunnioitettavaa 33- vuotismerkkipäivää. Johnny-Kai Forssell painotti asioiden moninaisuutta toteamalla, että köyhä ja onnellinen tai rikas ja onneton yhtälöiden mukaiset yksinkertaistamiset eivät toimi eikä asiat ole näin yksinkertaisia. Forssell näkee kehityksen vieneen siihen, että kulkuriromantiikka on katoava luonnonvara. Päivittäin lehdistä huomaa kehityksen pyörän kulun, sillä niistä näkyy hyvin ikäviä asioita.

Parikymmentä vuotta päihdetyössä näyttävät kehityksen kulkeneen murheelliseen suuntaan. Karua todellisuutta löytyy niistä asiakkaista, jotka on poimittu Hakaniemen torin ympäristön roskiksista. Kun opiskelijat kysyvät, annetaanko näille asiakkaille vaikkapa musiikkiterapiaa tai mitä terapiaa heille sitten tarjotaan. on kyllä rehellisesti todettava, että eivätpä nämä asiakkaat taida paljoakaan kostua näistä terapioista, sillä pesu tms. perusasiat ovat ravintoketjun päässä oleville tärkeimmät asiat. Huumeromantiikasta mm. ruohon pössyttelyn viihdekäytön ihailuun on todettava, että vaaratonta huumetta ja vaaratonta minkään huumeen käyttöä ei ole olemassa. Huomattakoon myös ero siinä, että kun kaveri pössyttelee ruohoa omalla parvekkeellaan ja toinen varastetuilla rahoilla ostettua porttikongissa, niin onhan tässä ero. Ulkoistaminen on osoittautunut murheellisen vaaralliseksi asiaksi. jossa on mennyt satoja miljoonia korvamerkitsemättömiä varoja jonnekin kuka ties minne!

Johnny-Kai Forssell tarttui puheenvuorossaan syrjäytymisen käsitteeseen. Tietysti Hakaniemen ympäristössä laatikoissa asuva on tätä luokkaa, mutta syrjäytymisessä pitää tarttua sen yhteen tärkeään erityispiirteeseen eli sosiaaliseen syrjäytymiseen. Sen tuhoisa merkitys on huomattava erityisesti siksi, että se on itse itseään vahvistava ilmiö. Sosiaalisessa syrjäytymisessä yksilöä kohtaavat toivottomuus ja ahdistuneisuus sekä itsetunnon heikkeneminen. Pahana asiana Forssell pitää sitä, että ei huomata, että lähiö, kylä tai yksittäinen kerrostalokin voi syrjäytyä. Syrjäytymisen aiheuttamat kustannukset voivat muodostua huimaaviksi. Yhden syrjäytyneen nuoren hoito saattaa maksaa jopa miljoonan. Kaikkineen on nähtävä, että sosiaalista syrjäytymistä voidaan ehkäistä ja tätä työtä osaltaan toteuttaa myös A-kilta.

Tilaisuuden puheenjohtaja Heikki Kankaanpää kiitti Johnny-Kai Forssellia puheenvuorosta ja tarttui hoidon kannattavuuteen kysymällä, kumpi on yhteiskunnalle kannattavampaa eli hoitaako ongelmaisen asiat kuntoon vaiko antaa olla hoitamatta. Eiköhän yksiselitteisesti ole tutkimuksinkin osoitettu hoitovaihtoehto kannattavammaksi. Kankaanpää tarttui myös toiseen Forssellin näkökulmaan alueellisesta syrjäytymisestä. Tässä asiassa porilainen lähiötyö on ollut merkittävä toimija ja kun paikalla oli kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja Aki Nummelin, niin hänelle sopivaksi vastattavaksi voikin heittää tämän kysymyksen, joten hän osoitti kysymyksen lähiötyön veteraani Aki Nummelinin vastattavaksi mutta ilman politiikkaa.

Kaupunginvaltuuston II varapuheenjohtaja Aki Nummelin totesi Porissa lähiöiden olleen takavuosina pahasti huonovointisia ja niitä vaivasi selvästi sosiaalisen syrjäytymisen piirteet. Sittemmin on alettu panostaa lähiöiden tilanteen korjaamiseen ja on saatukin hyviä tuloksia aikaan. Esimerkiksi muutama vuosi sitten oli Pihlavan ja Sampolan työttömyys 40 prosentin tasolla ja siitä on tultu paljon alas. Toisaalta lähiöiden väestörakenteet ovat vinoutuneita ja tästä on aiheutunut oma merkityksensä niiden köyhyystilanteeseen, joka onkin muuttunut rajusti. Työllisyystoimilla on voitu tilannetta korjata ja erityisen hyvä on ollut työllistettyjen palkkauksen saaminen ylöspäin. Näin on voitu myös eliminoida köyhyyden syventymistä. Palkkatason nousu on myös eliminoinut työllistettyjen äkillisten kuten sairastumisen muutosten katastrofaalisuutta. Aki Nummelin totesi yleensä köyhyydestä, että absoluuttisesti köyhiä tuskin Suomessa sanottavammin on, mutta suhteellinen köyhyys on tosiasia. Se on tällä hetkellä noin 13 prosenttia väestöstä. Nummelinin mielestä pitäisi yleensäkin alkaa enemmän miettiä, mitä arvoa milläkin asialla on. Hyvinvointia katsotaan liikaa kulutuksen ja erityisesti suoranaisesti kerskakulutukseksi luettavista asioista käsin. Porin kaupunki onkin työllistämispolitiikkansa myötä säästänyt Kelalle pitkäaikaistyöttömistä maksettavissa sakkokorvauksissa nyt jo kaksi miljoonaa vuodessa. Nyt onkin tulossa olevassa kaupungin budjettiriihessä painotettava mm. näitä asioita.

Puheenjohtaja Heikki Kankaanpää jakoi vielä yleisöpuheenvuoroja. Niissä kysyttiin alustajilta ja muilta paikallaolijoilta erinäisiä asioita kuten työllistettyjen palkkatasoa ja palkan määräytymistä. Kysymys tuli myös EU-ruoka-avun eri maille jakamisen perusteista. Myös työn käsitteen laajentamiseen puututtiin, sillä liiallinen palkkatyön ainoaksi ratkaisuksi tekemiseen tuijottaminen ei ole välttämättä hyvä asia. Vapaata keskustelua käytiin luonnollisesti myös Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisan väen valmistaman kahvipöydän antimien ääressä. Varsinaisesti mitään yhteistä päätelmää, julkilausumaa tai vastaavaa ei tilaisuus tuottanut, mutta yksimielisesti varmaankin voitiin liittyä Heikki Kankaanpään tilaisuuden päättösanoissa mainintaan siitä, että tilaisuudessa on ollut esillä syrjäytymisen, köyhyyden tms. tämän laajan asiakokonaisuuden sisällöt ja meissä on havaittavissa lähimmäistä arvostavaa kokemusta syrjäytyneistä ja syrjäytymisestä sekä teoreettisesti että käytännössä.

3. PORIN A-KILLAN TOIMINTAKESKUKSEN TILAISUUS

Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisasta suurin osa osanottajista siirtyi suoraan Porin A-killan toimintakeskukseen, jonne Porin A-killan toimijat olivat tuottaneet hernekeiton, kahvia tykötarpeineen ja makkaranpaistomahdollisuuden. Syksyinen mukava ilma mahdollisti väen oleskelun toimintakeskuksen piha-alueella, jonne ryhmittyi pienryhmiä keskustelemaan ja sisätiloissa pöytien ääreen tarinoimaan päivän asioista. Mahdollisuus oli myös virallisempien puheenvuorojen käyttämiseen ja Heikki Kankaanpää heittelikin puheenvuoron merkiksi mikrofonia eri pöytiin. Johnny-Kai Forssell oli käynnistämässä keskustelua. Hänelle suunnattiin ensimmäinen puheenvuoro, koska häntä oli pyydetty vielä illalla Tampereelle. Hän esittikin elämäntarinan novellissa, jossa esiintyvä henkilö kulki elämäänsä menestyksestä alas ja lopullista tuhoa kohti. Rikkaus ja köyhyys eri lieveilmiöineen esiintyivät tässä koskettavassa novellissa. Tässä ei tätä juttua ole mahdollista toistaa, mutta toivottavasti Forssell saattaa sen jotakin kautta myöhemmin julkisuuteen.

Porin A-killan puheenjohtaja Heikki Kankaanpää pyysi myös Porin seudun elämäntapayhdistyksen sihteeri Heikki Kemppaiselta kommenttipuheenvuoroa. Hän kertoi alkuun tapahtuman historiasta Porissa ja alkuvaiheen käynnistysvaikeuksista, jotka aikoinaan onneksi voitettiin. Sitten hän palasi aamun radiohaastatteluun, jossa he olivat olleet A-killan puheenjohtajan kanssa. Tuolloin oli myös käsitelty asunnottomuuskysymystä. Siitä Heikki Kemppainen halusi painottaa joitakin kohtia, kuten sitä, että asunnottomuus ei ole niin yksiselitteinen asia kuin äkkiä ajattelisi, sillä

• asunnottomuus on moninainen ja monipiirteinen asiakokonaisuus, kuten ”Tasavallan Pentti”, siis Arajärvi, sanoi aamutelevisiossa
• erityinen kysymys on pitkäaikaisasunnottomuus
• asunnottomuudessa ei ole kysymys vain siitä, onko petipaikka ja katto pään päällä, vaan siitä, että ihmisellä on koti ja oma ovi, jossa on oma nimi
• asunnottomien yön tärkeä toimija on ollut Vailla Vakinaista Asuntoa ry ja tämän yhdistyksen nimi kertoo osuvasti, mistä tässä asiassa on kysymys
• Porin tapahtumissa on ainakin pyritty korostamaan sitä, että asunnoton voi olla käytännössä, vaikka olisikin katto pään päällä ja petipaikka. Tässä mielessä perjantain aamutelevisiossa oli esimerkillinen ratkaisu se, että asunnottomaksi oli haastattelussa otettu keski-ikäinen mies, jolla oli petipaikka ja korkeammalla varustetasolla, mutta häntä haastateltiin asunnottomana.
• tietysti voi yrittää asua ”postilokerossakin”, mutta kovin ahdasta se olisi, tosin kysyttäessä, onko joku yrittänyt asua siellä, muutama sanoo yrittäneensä
• jotenkin on tullut se käsitys, että porilainen käsitys asunnottomuudesta on kovin rajoittunut, sillä kovin usein jopa taholta, jonka luulisi ymmärtävän asian moninaisuuden, lausutaan, ettei Porissa ole asunnottomia

Puheenvuorojen välissä oli tarjolla musiikkiesityksiä laulun ja soiton muodossa. Yleisö sai nauttia koskettavista ja puhuttelevista lauluista Veikko Lavin musiikista alkaen sekä ammattihuilistin huilumusiikista.

Varsinaisten puheenvuorojen sarjan päätti kappalainen Pekka Aalto, joka vielä purki lisää köyhyyden kysymystä paikallisesta näkökulmasta kristilliseltä perustalta. Hän painotti puheenvuorossaan lähimmäisen rakkautta, joka on kristillisen lähtökohdan perusta. Jeesus kehottaa ”rakastakaa toisianne” ja tästä tunnetaan hänen opetuslapsensa. Tässä köyhyystyössä mukanaolo perustuu myös tähän perustaan. Kappalainen Pekka Aalto omalta osaltaan lupaa olla mukana tulevaisuudessakin näiden tapahtumien järjestelyissä.

Puheenvuorossaan kappalainen Pekka Aalto palasi vielä aiemmin iltapäivällä Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisassa käyttämäänsä puheenvuoroon, jossa hän painotti anteeksiantamusta niissäkin tilanteissa, joissa ihminen on omilla töppäyksillään edistänyt oman vaikean tilansa syntymistä. Tärkeää on, että ollaan ihmisen rinnalla hänen taustoistaan riippumatta. Erityisesti tietysti on huomioitava, mitä kyseinen vaikeuksissa oleva itse tahtoo eli Jeesuksen sanoilla Betestan lammikolla voidaan kysyä ”tahdotko tulla terveeksi” ja kun ihminen tätä tahtoo, häntä on autettava ja kannustettava tässä asiassa.

4. ARVIOTA VUODEN 2009 TAPAHTUMASTA

Vuoden 2009 asiaosio toteutettiin tällä kertaa paikallisin voimin. Kierroksessa oli ulkopuolisiakin nimiä, mutta aikataulut eivät näiden osalta onnistuneet sopiviksi. Toisaalta aina ei ole lainkaan välttämätöntä tukeutua joihinkin merkittäviinkään auktoriteetteihin, sillä paikallisesta asiantuntemuksesta löytyy asiaa siinä missä tuolta maailmalakin. Oikeastaan voisi nähdä niinkin, että tämän vuoden kaksi paikallista tähteä saatettiin kokea läheisemmiksi ja heidän suunnaltaan tulleen sanoman ottaa jopa syvällisemmin pureksittavaksi kuin olisi voinut olla joidenkin suurten auktoriteettien kohdalla. Aiemminkin on toteutettu tämä tapahtuma puhtaasti omin voimin ja kyseinen vuosi onnistui aivan hyvin. Sinänsä menneiden vuosien dosentit ja tohtorit sekä johtavat virkamiehet on koettu hyvin tarpeellisiksi eli ei heitä ollut tarkoitus edellä väheksyä. Näitä huipputason vieraita tullaan edelleenkin kutsumaan.

Tämän vuoden luennoitsijat, kappalainen Pekka Aalto ja päihdetyöntekijä Johnny-Kai Forssell aktivoivat tämän aineiston kokoajaa moniin mietteisiin ja tästä syystä on juttuun kasaantunut materiaalia näin pitkäksi jutuksi. Toivottavasti ei ole tullut pahoja virhetulkintoja, mutta nehän ovat korjattavissa. Ennen muuta molempien sanomasta löytyy asiaa myöhemmin huomioitavaksi vaikkapa A-kiltojen kuluvan vuoden toipumiskulttuurin teemaa ajatellen. Nyt voisikin olla tarpeen alkaa pohtia kyseisen teeman hyödyntämistä Porin toiminnoissa, joihin teema on sisällytettykin.

Yleiskuva sekä Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisassa että A-killan toimintakeskuksessa oli mukavan lämmin. Voisi oikeastaan sanoa asiaa niinkin, että kappalaisen ohje oli oikeastaan sisäistetty paikalla olleiden keskuudessa, sillä jotenkin ilmapiirissä vaikutti eräänlaisesti rakkaudellinen ilmasto. Vaikka tekee aina useinkin mieli lähteä moittimaan vallanpitäjiä ja muitakin, niin nyt se jäi tämänkin kirjoittajalta sivuun. Tilaisuudessa viihtyi ja oli mukava olla väsyneenäkin, sillä meikäläistä painoi vielä perjantain matkapäivä Kainuun maisemista. Kuten on tullut mainituksi asunnottomien yön vieraskirjaan, on lausuttava Porin A-killan emännille ja isännille suurkiitokset tapahtuman käytännön toteutuksesta. Totesin nimittäin matkalta tultuani paikanpäälle, että tässä onkin tullut astutuksi valmiiseen pöytään. Toteutus oli ollut hyvissä käsissä ja uskon monien muidenkin liittyvän näihin kiitoksen sanoihin. Kiitoksen sanoja on syytä osoittaa myös valtakunnallisille ja eri alueiden toimijoille. Valtakunnalliseen verkostoon kuuluminen on osaltaan ollut tukemassa toiminnan suunnittelua ja myös rohkaissut käytännön arjessa toimimiseen.

5. MITEN ETEENPÄIN?

Eteenpäin lähdettäessä otan tässä muutamalla sanalla pohdintaan tällaisen tapahtuman paikan järjestötoiminnassa. Tämä siksi, että voidaan miettiä, miten tällaisen tapahtuman käytännön verkosto muotoutuu. Tapahtuma liittyy YK:n köyhyyden vastaisen päivän toteutukseen ja siihen kytketty asunnottomien yön kansalaisliikkeen toiminta on suomalainen innovaatio ja sellaisena loistava. Tuskin pelkästään YK:n päivän merkeissä saataisiin asialle samalla tavalla näkyvyyttä. Tuskin pelkästään YK:n päivän merkeissä saataisiin asialle samalla tavalla sitoutuneisuutta.

Tapahtuman liittyessä YK:n köyhyyden vastaisen päivän toteutukseen, sen vietto on luonnollisesti kaikille mahdollinen ja Porissa olikin takavuosina pelkästään tähän päivään liittyvä tapahtuma. Siihen kytketty asunnottomien yön kansalaisliikkeen toiminta on suomalainen innovaatio ja kuten jo todettuna sellaisena loistava ja sen suhteen on tavalla tai toisella oltava yhteydessä kyseiseen kansalaisliikkeeseen. Tässä on huomattava, että jokainen paikallinen tapahtuma on itsenäisesti toteutettavissa eli ohjelman tms. suhteen kansalaisliike ei aseta ehtoja, mutta mm. logojen käyttö ja muut käytännön informatiiviset asiat kuten nimen käyttö pitävät sisällään sen, että tapahtuman tulisi olla yhteydessä kyseiseen kansalaisliikkeeseen. Näin on pyritty Porin tämän tapahtuman osalta hoitamaan tiiviisti yhteyksiä valtakunnalliseen kansalaisliikkeeseen. Tällä on myös paikallisen tapahtuman kannalta merkityksenä se, että tätä kautta paikallinen tapahtuma pääsee valtakunnallisiin tiedotteisiin ja tulee mainituksi niiden tapahtumalistoissa. Tällä on tietynlainen imagomerkitys paikalliselle toiminnalle, vaikka kyseisen valtakunnallisen julkisuuden kautta ei tulisikaan ketään paikalle. Tosin on ilmaantunut osanottajia, jotka ovat kertoneet saaneensa tiedon juuri tuota kautta.

Tänä vuonna jäi muutama aiemmin tiiviistikin mukana ollut taho pois järjestelyistä. Sinänsä poisputoamista on pidettävä valitettavana, mutta toisaalta omaksuttuna linjana pidetty vapaaehtoisuus on myös paikallaan oleva periaate. Ovi on pidettävä kaikille asian parissa työtä tekeville avoinna sillä periaatteella, että mukaan tullaan omasta aktiivisuudesta käsin ja niihin puitteisiin, jotka on katsottu lähtökohdiksi. Toimintajoukon runkona tänä vuonna ovat olleet alusta saakka takuuyhteisönä ollut Porin ev.lut. seurakuntayhtymän yhteisen seurakuntatyön diakoniatyö, nyt kolmannen kerran Porin A-kilta ry ja alusta saakka mukana ollut Porin seudun elämäntapayhdistys. Tällä perusrungolla etenemistä tulevanakin vuonna voidaan pitää perusteltuna, sillä Porin ev.lut. seurakunnan mukanaolo on tapahtuman perinteen kunnioittamista, koska sen taholta on alun alkaen mahdollistettu se, että ylipäätään tämä toiminta on olemassa Porissa.

Porin A-kilta tarjoaa juuri tämäntyyppiselle toimintatapahtumalle fyysisesti oivallisen tilan, sillä missä paremmin köyhän sopii soppaansa lusikoida suuhunsa kuin toimintakeskuksen puutalon pihapiirissä. Kuten pihakuvista ilmenee pelkkä ympäristökulttuurinen vaikutelma antaa osviittaa köyhän ja asunnottoman elämänmuotoon. Tällainen toiminto on myös sitä työtä, joka kytkeytyy A-kiltojen vuoden 2009 toipumiskulttuurin teemaan. Vähävarainen elämäntapayhdistys on järjestöllinen sidos valtakunnalliseen kansalaisliikkeeseen. Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisa vapaaehtoistyön areenana on luonnollinen tämänkaltaisen verkoston toimija. Mukaan mahtuisi ja olisi tervetulleita aiemmin joko tiiviimmin tai löysemminkin aiemmin mukana ollut mutta tänä vuonna pois jäänyt toimija.

Vuoden 2010 tämä 17.10. päivä osuu sunnuntaille, kuten se oli vuonna 2004. Silloin Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisassa vieraili alustajana Porin kaupunginjohtaja Aino-Maija Luukkonen ja illalla oli kirkossa Tuomas messu kirkon ollessa täynnä. Jotakin sunnuntaille erityistä voisi alkaa miettiä. Kappalainen Pekka Aalto jo merkitsi päivän kalenteriinsa ja lupasi olla mukana päivän järjestelyissä. Siten jo tässä vaiheessa voisikin alkaa miettiä mitä ja miten tuolloin voitaisiin toimia. Ilmeisesti sekä Elämäntapayhdistyksen että A-killan piirissä asia otetaan keskusteluun ensi vuoden toimintasuunnitelmia laadittaessa. Nyt kolmatta kertaa käytössä ollut kolminaisuus seurakunnan, A-killan ja elämäntapayhdistyksen yhteistyössä Vapaaehtoistoiminnan Keskus Liisalla täydennettynä on osoittautunut toimivaksi. Todettakoon, että toimintamalli on samaa kuin se oli tämän tapahtuman käynnistyessä vuosikymmenen alkupuolella, jolloin A-killan tilalla oli Porin seudun työttömät. Mainitun yhdistyksen mukanaolo olisi tietysti edelleenkin toivottavaa, mutta jostakin syystä se on jäänyt tästä pois.

Pori 19.10.2009
Heikki Kemppainen

Sivun alkuun    Porin tapahtuma 2009  |  Arkisto